Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän oli leikkisä ja naurusuinen, sanoja vyöri suusta kuin papuja, hän kohotti päätänsä, mustat silmänsä loistivat, hän kertoili ehtimiseen, jotta Liviltä kudin putosi käsistä ja hän ainoastaan katseli, kuunteli Aslakia.
Sitä parempi, minä otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisä miesääni, johon yhtä leikkisästi nauraen vastasi nainen, tahtomatta antaa jotakin toiselle. Ei, ei mistään hinnasta, puhui naisääni. Niinpä siis minä teen kaikki, toisti Maslennikof sammuttaen paperossinsa valkoisella kädellään, jossa kimalteli turkoosikivi, nyt lähtekäämme naisten luo.
Mutta höylääminen, kurikoiminen ja vestäminen eivät häneltä niin hyvin sujuneet, niissä väsyi hän pian, eikä edistynyt, vaikka hän kuinka olisi koettanut. Fredrik sitä vastoin höylätä suhisutti ja vestää kalkutteli reippaasti ja ihan väsymättä. Yhtäläiset olivat he taas siveän käytöksensä puolesta; viattoman iloisia olivat he kumpikin ja etenkin Reinhold osasi olla viehättävän leikkisä.
Ahkera ja tunnollinen hän oli, ei kukaan nähnyt hänen hätiköivän; kaikki näytti sujuvan itsestään, ja kun hän pääsi vapaaksi askareistaan pariksi tunniksi, istuutui hän ompeluksineen akkunan ääreen. Näin seurasi päivä päivää, ja aina oli hän iloinen ja leikkisä eikä antanut kenenkään huomata, että työ oli raskasta. Mutta tänään oli toisin. Tänään tuntui hänestä työ suunnattoman raskaalta.
Sinä olet yhtä leikkisä kuin ennenkin, minä näen», Holt nauroi ja hieroi käsiään. He astuivat ylös maahan muuratulta portaita, jotka veivät talon edustalle. »Kuka nyt hoitaa sinun talouttasi?» Knut kysyi pysähtyen ylimmälle portaalle. »Hoitaa taloutta ?» »Niin.» »Hm se on Katriina», änkytti Holt ja kävi tulipunaiseksi. »Katriina? Sekö paksu, sisäpiika?» »Hm min.
Eerik-herra oli iloinen ja leikkisä mies ja piti suuresti seurustelusta ja iloisista tovereista. Senpä takia hänen kasvonsa synkistyivät ja mieli kävi alakuloiseksi kun hän sai käskyn majoittua monen penikulman päähän päämajasta yksinäiseen saareen, jossa oli vain muutamia taloja. Muutamia miehiä ja pojat sekä kaikki hevoset mukanaan hän otti haltuunsa tarkoitukseen määrätyn talonpoikaistalon.
Kuin se sinun kaverisi, jatkoi Muttila, huuhtoen ruokansa alas aimo kulauksella. Myödä isänmaataan? Hyi, saakeli! Leikkisä mies tämä Muttila, selitti Jyrkkä, joka oli nopeasti saavuttanut tavallisen tasapainonsa. Hän myö vain sieluaan. Ja sentään hän aikoo elämänsä halki hirttämättömänä konnana kävellä. Nyt oli Muttilan vuoro ällistyä. Sieluaan?
Se on hänen »vaakunansa», selitti isäntärenki. Hän kuvailee olevansa aatelinen. Oliko hänellä siihenkin paroonin lupa? Vanha parooni oli leikkisä mies... Siitä ainakin sallinette minun tehdä lopun samassa. Vai tahdotteko itse? ja sotapukuinen herra ojensi pyssynsä voudille. Olkaa vain hyvä! sanoi tämä. Sotapukuinen herra tähtäsi ja laukaisi alas karhun kuvan viirin nenästä.
Aarnio puolestaan laajahkossa puheessa pohjusti kysymyksen, toivoen kaikkien tuovan epäkohdista niin todenmukaisia selvityksiä kuin suinkin voivat. Näin se alkoi tämä rautatyöntekijöillä ensimäinen ja mitä merkillisin kokous. Ananiassonin miehistä esiintyi ensiksi Järvinen, tuo kaikkien kesken tunnettu leikkisä ja kompasanainen mies.
Mitä siitä maistelemisesta. Juodaan pohjaan. No, jos tahdotte. Juopi pohjaan. Pitäähän meidänkin jollain tavoin itseämme huvitella, kun olemme kotiin jäädä saaneet. Käyppäs istumaan tuohon. Ole sinä rouva, minä olen herra. Kuinka leikkisä herra tänään on. Painaa Emman harteista istumaan sohvaan. Kas noin! No, mutta! Kuinka vanha sinä olet? Toisella kymmenellä. Kas vaan, kuinka sukkela!
Päivän Sana
Muut Etsivät