Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Eräs heistä, Koskenalustan Aukusti, Antin vanhempi veli, joka vasta aamulla oli lautalla ylimaasta saapunut ja nyt Nuottaniemen rannassa kuullut, kuinka onnettomasti oli käynyt, ja keitä onnettomuuden uhrit olivat, hääri muita vikkelämpänä ja neuvoi ja kannusti toisiakin.
Iisakin isä-vainaja oli laskenut lautalla niin läheltä kalliota, kuin mahdollista oli, ja koettanut huutaa miehiä pysyttelemään kivellä, jotta ehdittäisiin ryhtyä toimiin. Mutta kosken pauhu nieli äänen, ja miehet kai tulivat siinä kuohujen keskellä lopulta mielenvikaan...
Ja kun tultiin Siikasalmelle, mistä punaiset olivat paetessaan räjäyttäneet sillan, jonka vuoksi nyt kuljettiin lautalla yli, niin toisella rannalla käännettiin auto takaisin. Oltiin kotimatkalla lähellä kotia, missä tuhatvuotiset aarniopuut seisoivat tien kahta puolta.
Siihen mennessä oli kärsittävä ja nieltävä kaikki karvaat palat, teeskenneltävä, niinkuin ei Antin olo heihin mitään vaikuttaisi, ikäänkuin eivät ymmärtäisi, että Antti... Mutta Juhanille oli asia valaistava! Hän oli jo ehtinyt miettiä, kuinka kaikki tapahtuisi ja pitikin toimittaa. Niin vain! Juhanin tuli olla samalla lautalla, sitten ei mitään epäiltäisi... eikä osattaisi epäillä...
Mutta kun koko matka enimmiten oli myötämaata, täytyi hevosten joskus penikulman perästä levätä ja puhaltaa. Kello puoli yksi ei heillä enää ollut kuin lautalla mentävä joen yli ja siitä vaan rannan töyräs noustavana voudin pihaan. Lautalla vähä jo järjestettiin pukuja, ja kapteeni otti vaunujen kirstusta uuden virkatakkinsa ja pani sen päällensä.
Herättämättä päällikköä, kymmenniekka pani silläkin lautalla työn alkuun ja vasta saatuansa miehet pois majasta meni päällikön luo. "Joudu nyt Haukiniemeen aamukahville", sanoi kymmenniekka herätellen päällikköä. "Haukiniemeen? Ei en minä uskalla." "Miks'et? Eihän siellä isäsi tappajaa asu." "Vaikka, mutta en minä kuitenkaan " "Rohkaise mielesi ja tule pois, niinkuin illalla oli puhe."
Kun karhulta oli turkki nyljetty ja Antti ilokseen pistänyt karhunkin lihat hongan onteloon, hän otti sen verran peuran- ja karhunlihoja, kuin hänen oli määrä viedä Pekkalaisille. Pekka vei Antin järven yli jo keväällä valmistetulla lautalla ja käski Antin huutaa, jollei Pekka häntä huomaisi hänen palatessaan.
He uhkasivat minua pyssyllä ja huusivat, että nyt he tiesivät, missä minä asun. Jollen minä nyt lähtisi täältä, he tiesivät, missä minä olisin. Silloin kauhistuin ajatellessani teitä, mutta sitten sisuni kuohahti, ja arvelin parhaaksi tehdä heistä lopun. Sen vuoksi hiivin heidän jälkeensä vaaniakseni hyvää tilaisuutta. Sitä en saanut, ennen kuin he olivat lähdössä lautalla joen yli.
"Todellakin, tuolta Sirkkaharjun suvannolta taitaa päästä lautalla. Siitä saa honkia lautaksi", sanoi Pentti, suurin silmin katsoen sinnepäin. "Eteenpäin sitä mieluummin menisi kuin taaksepäin", sanoi Tapani. "Lähtisitte saattamaan siitä joesta poikki, kun teillä on kirves." Kumpainenkin mies rupesi nyt katselemaan aurinkoa ja kasvot kävivät kumpaisellakin tympeän näköisiksi.
Vaivoin Antti sai selitetyksi Hannalle: "Ne eivät jaksaneet enää... joutuivat suunniltaan ja menivät väkisten koskeen... Me toivoimme, vaikka vähissä oli meidänkin voimamme... Mutta kun näin, että sinä olit lautalla, sain ihmeellisen voimanpuuskan, järkeni ja tahtoni oli kunnossa. Kannustin Juhania... Elämä ja pelastus on edessämme, sanoin..."
Päivän Sana
Muut Etsivät