Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Siinä tapauksessa otan mielelläni erottaakseni teidät kuinka monta kertaa tahansa! puhkesi Pajalan herra haltioituneena puhumaan. Kättä päälle! vaikka nyt heti... Tie on auki, auto odottaa...! Anteeksi, pisti Paavo Kontio väliin, mitä happamin ja kuivakiskoisin ilme kasvoillaan. Portin avain on minun taskussani. Te kuulette, minä olen vanki! huokaisi Sinikka-rouva. Neitsyt kammiossa!
Heti kaupungin ulkopuolelle päästyä ojensi Antti parikymmentä markkaa kuljettajalle: Ja nyt, anna mennä! sanoi hän. Mihin me ajamme? kysyi kuljettaja. Mihin hyvänsä! Pääasia, että joutuu. Mars! Auto lähti kohona kierimään. Antti istui perässä ja maisteli konjakkiaan. Vähäväliä hän ojensi aina uuden setelin kuljettajalle, vaatien tätä parantamaan vauhtia. Talot ja kylät lensivät heidän ohitseen.
Hän oli kääntynyt puhelimitse erinäisten henkilöiden puoleen siinä pitäjässä, missä Kuusiston ja Pajalan kartanot sijaitsivat, saanut heiltä tietää lähemmin kuolemantapauksesta ynnä sitä seuranneesta itsemurhayrityksestä, vieläpä vihiä rouvan salaperäisestä poistumisesta paikkakunnalta yhdessä Pajalan herran kanssa, jonka auto oli poissa ja jonka todistettavasti tiedettiin lähteneen Helsinkiin.
Hetken kuluttua puhalsi auto pihasta, painaakseen yötä päivää yli soiden ja nevojen, poikki vaarain, ohi kylien ja kirkkojen ja läpi kaupunkien etelää kohti, ryypäten vain siellä täällä kiireen kautta bentsiiniä janoonsa. Seuraava päivä oli sunnuntai. Istuin pihanurmikolla päivänpaisteessa ottamassa aurinkokylpyä. Edessäni loikoi mylläri vatsallaan. Hänellä oli yllään vain paita ja housut.
Sinä rakas, rakas, kuiskasi Paavo Kontio, pitäen hänen päätään käsiensä välissä. Olenko minä siis jotakin sinulle? Eihän minulla ketään muita olekaan. Ja jälleen suutelivat he toisiaan ja jälleen oli kuin heidän sielunsa olisi tyhjiin haihtuneet, mutta löytäneet samalla entistä suuremman, korkeamman ja onnellisemman olevaisuuden. Auto kulki liian nopeasti.
Antti antoi osotteensa autonkuljettajalle. Tyttö painautui kiinni häneen eikä puhunut koko matkalla mitään. Mitähän tästäkin tulee? ajatteli Antti. Hänen jo sangen kehittyneestä elämänkokemuksestaan huolimatta oli tuokiotila outo hänelle eikä hän tuntenut sitä täysin vallitsevansa. Auto pysähtyi.
Mutta aamunuttuko? Ilta vaippako? Ei, ei, tietysti hänen tuli esiintyä tavallisessa kävelypuvussaan. Mutta ehtisikö hän enää saada sitä päälleen? Eikö tulla hurissutkin tuolla jo auto hänen ikkunansa alle. Tuli, hurisi. He olivat sopineet puhelimessa niin, että rouva Sorvi heittäisi paraati-ovensa avaimen ikkunasta kadulle, josta Antti noukkaisisi sen.
Kultasipa se mustia sammuneitten kekäleittensä keskellä kammottavine suineen seisovia uuniraunioitakin. Auto kulki hitaasti, sen verran vain, että pyörät liikkuivat ja hyllyvät istuimet hytkähtelivät ylös alas.
Siellä ei tällä hetkellä ajanut kukaan. Ei sattunut edes auto kulkemaan, ei yksikään raitiovaunu jyrisemään. Ja ihmis-askeleet eivät tavallisissa oloissa kuulu sieltä tänne pihan perälle. Siellä kulkee muuten alituinen ihmisvirta. Nyt kuulin minä sieltä satojen ihmisten askeleet.
Heille olisi paras olla nyt niin pian kuin suinkin Kuusistossa, josta heidän oman turvallisuutensa nimessä ei olisi pitänyt poistua ollenkaan. Juuri niin! Heillä on auto, he voivat heti matkustaa. Suo anteeksi, etkö aio heille selittää mitään? En! He tietävät tarpeeksi. Ja jos he eivät ole tietävinään, on tämä sanomalehti heille ainakin jotakin selittävä.
Päivän Sana
Muut Etsivät