Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Sormulan herra luovutti Jerikon mielellään palveluksestaan ja taivutti vielä Meyerin myymään mökkinsä Laurille hyvästä hinnasta ja muuttamaan asuntonsa kirkonkylään, jossa hänellä olisi paremmat tulot ja muutoinkin mukavampi elämä. Suuri hinta houkuttelikin ukon kauppaan, sillä hän piti paljon rahasta ja täytyyhän ihmisen jostakin pitää, niinkuin vanhain naisten kissalempikin osottaa.
"Ne näivettyvät siksi." "Herran tähden, kuinka olette itsepäinen!" "Suokaa anteeksi, minä vaan tiedän velvollisuuteni," vastasi Lauri vakaasti. "No niin, minä ymmärrän sen," lausui Anni sulattavalla äänellä, leppyneenä. "Mutta sitten eikö niin?" liitti hän, ojentaen Laurille kättä. "Heti kuin olemme lopettaneet." Lauri meni oppilaansa luo.
"Tunnusta pois, se helpottaa lähtöäsi," kehoitti Sikke-muori, "tunnusta pois ujoilematta. Onko Lauri ?" "Ei, ei Lauri, vaan minähän sitä itse. "Mitä sinä itse onneton? Voi Anni-parka! mitä sinä," tiedusti Tiina? "Minä sanokaa se Laurille, kun minusta aika jättää ja käskekää hänen ottamaan Miina; kyllä se on hyvä tyttö ja pitää niin paljo Laurista."
Svea alkoi sitten erikoisesti huomauttaa Laurille monista muistakin sellaisista kohtaamishetkistä, joista sovittiin näin pitkän matkan päästä. Ja hän pani tyystin muistiinsa näiden hetkien runsauden.
Ovet avattiin, nurkat siivottiin, virvoittavaa ruokaa ja juomaa hankittiin ja ystävälliset kädet tarjosivat sitä Laurille; lempeät silmät katselivat niin kauan hänen suljetuita silmäluomiansa, että ne vihdoin aukenivat ja kiitollinen katse kohtasi katselijain silmäystä. Ja nyt alkoi hiljainen, rauhallinen elämä Lukne-talossa, rakkauden elämä, ei ruumiin hyväksi, vaan sielun virvoitukseksi.
Mutta näytti kuin vakaa päätös samalla olisi vahvistunut hänen mielessään. Mitään puhumatta, meni hän rauhallisna nukkuvan lapsensa vuoteelle ja nosti sen varovasti syliinsä. Kun emäntä sen näki, sanoi hän ihmetellen Laurille: "Sinä herätät lapsen."
Lauri tarttui häntä käsipuoleen ja veti metsäpolulle, joka vei pappilan hevoshaan läpi, pysähtyi yht'äkkiä hänen eteensä ja kysyi: Antero, oletko koskaan rakastanut? Antero oli, samassa kun he kääntyivät maantieltä metsään, ajatellut, voisiko hän ehkä puhua Laurille Naimista, ja lämmin, miellyttävä myötätuntoisuuden virta tulvahti hänen sydämestään kaikkiin hänen jäseniinsä.
Jos joku lukijoista paheksuu sitä, etten ole mitään puhunut Annin vanhemmista, niin pyydän heidän muistamaan, että vanhemmat, joilla on jo tyttäriä, tuommoisia kesäisiä kukka-olentoja, kuuluvat syksypuoleen, ja niihin ei kesäinen tarina ulotu. Piirustustunnit tulivat viimein Annille ja Laurille joksikin välttämättömän tarpeelliseksi asiaksi.
"Sittenhän olette sama maisteri, jota olemme odottaneet veljeni opettajaksi?" "Niin juuri," sanoi maisteri huoaten. "Jesta! kuinka hauskaa, kuinka erinomaisen hauskaa, että minä ensimmäisenä saan sanoa teille terve-tultuanne!" Ja neitonen ojensi Laurille kätensä ja puristi oikein sydämmellisesti. "Kiitos!" virkkoi Lauri ja en tiedä mistä se tuli, mutta hänkin puristi oikein sydämmellisesti.
"Herran rauha", sanoi pappi ystävällisesti nyykäyttäen päätänsä Laurille, joka nyt vasta huomasi, että puut estivät hevosen pääsemästä eteenpäin, ja alkoi hätäisesti raivata niitä tieltä, höpisten jotain muka huolimattomuutensa puhtimiseksi. "No, isäntä itse on työssä täällä", virkkoi rovasti ystävällisesti arvossa pidetylle ja varakkaalle isännälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät