Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Se käy varsin sukkelasti ja helposti: hän jatkaa vain leikkiä siitä, mihin Lauran kanssa olivat lopettaneet. Lauran kotiatuloon oli lehtorilla kaikki järjestetty.
»Onko sekin särkynyt?» huudahti lehtori katsahtaen vaistomaisesti Leenaan, joka seisoi ovella odottelemassa kirjeen lukua ja nähdäkseen sen vaikutusta. Lauran vastaus kuului: »Kirsti Päivölä lyhyen taudin sairastettuaan levollisesti nukkui kuoleman uneen tänään kello viisitoista minuuttia. Kiltti äiti, voileipä ja pikkuruikkuinen pala juustoa, saanko?»
»Kiitoksia», lausui lehtori noustuaan ja otti Lauran syliinsä. »Isä pyytäisi saada ehdottaa nukkelan nimeksi: Päivölä. Mutta mikä on nuken itsensä nimi?» »Kirsti», vastasi Laura. »Todellakin!
Tämä kirje kädessä ja taskussa Veli Erkki, jonka sopivassa tilaisuudessa oli ilmestyttävä Päivölään, lehtori istahti illallispöytään ja asian valmistukseksi kysyi: »Vieläkö Kirsti itkee?» »Ei», oli Lauran lyhyt vastaus. Hämmästyneinä katselivat vanhemmat toisiaan ja yhteen ääneen sitten kysyivät: »Minkä vuoksi ei?» »Kirsti on kuollut.»
Lääkäri naurahti herttaisesti ja sanoi: »Te, hyvät naiset, niin tytär kuin äitikin, puhelette liian näkyvästi: paljastatte salaisuutenne.» Ja hypistellen Lauran pyöreätä leukaa hän hymyillen jatkoi: »Setä jo tietää: Laura uneksi veikosta.» »Veli tulee tänään!» sanoi Laura. »Ohoh, ei suinkaan», väitti lääkärisetä. »Tulee!» intti Laura. »Niinkö Unimatti kertoi?» »Veli itse sanoi.»
Leena illalla, laitettuaan pojan nukkumaan lehtorin rouvan kamarin leposohvalle, lankesi polvilleen ja kiitti Jumalaa, joka oli kääntänyt pahan unen hyväksi. Unessa sanottiin: Lauran veli kuolee siinä suuressa kaupungissa, joka vuorella on. Tämä merkitsi nyt pitkää ikää ja suurta mainetta.
»No onkohan se tyttö taas mennyt sinne makkarapuodin ikkunaan katsomaan sitä pientä sianporsaan kuvaa, joka hänestä on niin sievä.» Leena meni etehiseen ja näkikin, että Lauran päällysvaatteita ei ollut siellä. Hän oli kahden vaiheella, mennäkö hakemaan vai vielä odottaa. Avasi kuitenkin ovea kuunnellakseen, olisiko Laura tulossa käytävässä. Lauran ääni kuuluikin kirkkaana.
Kääntyköön uni hyväksi, kuolema elämäksi, olemattomuus olevaksi, ettei kohtaisi raskas murhe lehtoria, joka on itse hyvyys, eikä murtuisi lehtorin rouva, joka on kuin hento kedon kukkanen, ja että he saisivat nauttia viattoman pienokaisensa Lauran elämästä ja heidän sydämensä tuta riemua poikalapsen syntymisestä.
»Mutta osaakohan veli tänne meille, kun ei ole ennen käynyt?» Lauran piti purkaa takki laskoksistaan, kun se tuli huonosti, ja laskea se uudelleen. Sitä tehdessään hän jatkoi puhettaan: »Eihän Leenan sisarkaan, joka maalta tuli Leenan luo, osannut. Meni väärään taloon, ensin kellariin ja sitten toisia portaita vinnille. Poliisi hänet sitten toi. Muistaako Leena?»
Kohta pyysi Yrjö Niilon esittämään häntä Olkkosen neitosille. Niilo saattoi hänet saliin Lauran ja Ainan luokse. "Sallikaa esitelläni," virkkoi hän, "paras ystäväni, tohtori Yrjö Anttola." Yrjö teki kumarruksen taiteellisesti. "Hauskaa varsin," virkkoi Laura, kohottautuen sijaltaan. Aina tervehti ääneti ja puuttui pian Niilon kanssa puheluun. "Helsingistäkö tulette, tohtori?" kysäsi Laura.
Päivän Sana
Muut Etsivät