Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Juhtakulussa he kävivät kylän lävitse ja kantoivat kauneita sopivilla kirjoituksilla varustettuja lippuja. Seurue meni kirkkoon, jossa laulettiin kiitosvirsiä ja sitte pidettiin tutkinto.
Ihastuneena tällaiseen villiin runouteen, luki hän paitsi Fauriel'in laulu-kokoelmaa, jossa juuri vampyyreistä y.m. kamaloista asioista laulettiin, abbé Fortis'n vasta ilmestyneen matkakertomuksen "Voyage en Dalmatie" sekä muutamia maantieteellisiä ja tilastollisia teoksia.
Enkö kulkene minäkin epätiedon ja neuvottomuuden sakeassa sumussa, jossa pelko ja hämmästys ahdistaa. Noin viikkoa pari tämän jälkeen elin vielä lainlapsen murheen aikaa. Orjapoika vapisi rinnassani. Siihen taloon, jossa työskelin, kokoontui eräänä sunnuntaina suuri joukko heränneitä. Siinä luettiin, pidettiin puheita ja laulettiin. Yksi henkilö joukossa vaikutti minuun muita enemmän.
Ja sitten ne herrat huusivat, jotta se vasta mölä oli. Laulettiin ja saarnailtiin siinä vielä ja sitten se ihmisjoukko hälveni ja siihen se jäi se ihmisen pää ja siinä se näkyy vieläkin olevan.» »Ei se tiatteria ollut», selitti Jussi. »Muistopatsasta ne ovat vihkineet. Se on muistopatsas, mikä on siinä torilla.» »Mitähän lie sitten ollut.
Sen sanan päälle tahdon minä vain sanoa heittäkää risuja kokkoon, pojat! tahdon vain sanoa: »Arvon mekin ansaitsemme, Suomen maassa suuressa!» sanoi rovasti ja aloitti laulun, kepillään tahtia lyöden johon samassa kaikki muut yhtyivät sydämensä kaikella innolla ja laulettiin se loppuun kokon uudelleen tuleen huimailtaessa. Mitä te ajattelette? Sanokaa!
Näin alkoi Gerdan kunniaksi sepitetty komea runo, jota laulettiin tutulla nuotilla. Jotta päivän sankaritar ei kuulisi laulua ennen aikaansa, täytyi harjoitukset pitää leivintuvassa leipälautojen ja taikina-astioiden välissä. Mutta tuollaisia jokapäiväisiä asioita ei kukaan ajatellut, kaikkein vähimmän nuori johtaja, joka hiki päässä käytti leipäpistintä tahtipuikkona kädessään.
Kun tuli soololaulujen aika erityisessä huoneessa, piti hän koko osakunnan iloa yllä iltakauden ja yötäkin kappaleen. Hänen mehevät, savolaiset rekilaulunsa olivat jo saavuttaneet miltei klassillisuuden maineen. »Tukkipoikain laulu» lienee niistä kuuluisin; siihen aikaan laulettiin sitä kaikissa ylioppilasiloissa ja laulettaneen vieläkin.
Ja kauvan me kummasteltiin sitä, miksi »Maamme» laulua yhä vaan laulettiin. KAKSI L
Hän oli ääneti sen aikaa, kun sisällä laulettiin: Sa turvan, suojan löydät ain' Mun sydämessäni! "Tahdotteko puhutella minua?" kysyi hän viimein puoliääneen, kun laulu oli loppunut. "Tahtoisin, herra Claudius, vaan en täällä." Hän läksi heti kanssani viereiseen saliin ja sulki molemmat ovet.
Itse istui laskemahan, Sanoi kerran mennessänsä: Kiesuksen jätän siahan, Hyvän Maarian majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Parempi palatakseni, Ennen tehyille teloille, Alotuille anturoille. "Kenenkä telat tekemät, Kenen anturat alomat?" "Kiesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat." Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa: Puhui purjehen siahan, Kantoi hahteen kalansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät