United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »Ensiksi, pitää lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden 19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä, ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w.
Kun Olli ei tahtonut Heikkiä mukaansa, niin näytti se olevan siksi, että hän ikäänkuin ei hennonut loukata Heikin viattomuutta. Heikki tunsi sen selvästi. Olli nauroi joskus hänelle aivan kuin lapselle. Ja siinä se oli oikeastaan koko se kirous, joka seurasi Heikkiä.
Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle. En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Kunne luome luotu lapsi, Kunne aiottu ajame; Joutaisi joki'i sulata, Saisin verkkoni vesille Kyll' on verkkoni vesillä, Vaan on vierahan panema.
Pieni wastasyntynyt lapsi elää terweempänä wähemmästä rawinnosta, kun paljosta, joka sille waan tuottaa okse'wikoja, watsawihleitä, sampaita ja muita. Kaikki nämät pahat wältetään usiasti ja paraite sillä, että lapselle waan joka neljännen tiiman päästä annetaan rawintoa.
Maranna ei tahtonut Avojalasta tietää mit'ikään ja tämän uusi isäntäväki ei tahtonut päästää tyttöä eukon luokse, varsinkaan lapsen kanssa, sillä aina vielä pelättiin, että noitatemput tekisivät lapselle jonkun onnettomuuden. Tämän suuttumuksen lepyttämiseen tarvittiin suurta taitoa ja malttia; mutta onnistui se viimeinkin.
Kuka muu kuin "Ester Larsson, entinen kreivitär Bertelsköld" voisi tällä tavalla omistaa kaiken rakkautensa yksin olevalle lemmikilleen, sydämensä lapselle, Paulilleen? Oli vielä toinenkin nainen, joka harhaili levotonna etsien hänen jälkiään, mutta hänen lempensä oli toista laatua. Yksinäisessä metsästäjänmajassa oli ollut hetki, jota kreivitär Ester sekä pelkäsi että hartaasti odotti.
Hän astuskeli toivottomuudessaan edestakaisin huoneessa. Jos hän vain olisi uskaltanut, olisi hän lähtenyt miehensä vaunuilla sinne. Mutta häntä pidätti lähtemästä nöyryyttävä ajatus, että hänet ehkä ajettaisiin kuitenkin pois sieltä, ja vielä enemmin ajatus, joka hänessä vähitellen oli muuttunut hullunomaiseksi totuudeksi, että hänen läsnäolonsa olisi lapselle turmiota tartuttavainen.
Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon: »Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee»
Kyllä minä muoreilta aina puoleni pidin, vaan asian kanssa yhteydessä oli hellempiki puoli; he näet saivat vaimonikin ensimmältä siihen luuloon, että minä teen siinä hirmuisen väärin, kun en salli antaa lapselle ruokaa, ja niin heikolla kohdalla oleva hellä äitin sydän oli vaikea voittaa; siinä tarvittiin malttia ja ymmärrystä.
Sehän oli oikeudenmukaista, että jokainen ihminen hankki itselleen osansa rikkauksiin, loi itse elämänsä välikappaleet; miksi ei hän sitten luonut jokaiselle uudelle lapselle uutta hedelmällistä kenttää, joka sen elättäisi ilman että yhteisistä varoista tarvitsisi ottaa lisää? Mutta nämät olivatkin vaan hänen mietteitänsä, kaikki oli vielä vaan kauniina unelmana.