Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025


Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä? Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ... niinhän ne ... minä en oo talvella käynyt ... mikä sinne talvella. Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. Maantie kulki Valkeiskylän läpi.

Me kun lähdimme aamiaisilta, niin oltiin puolen päivän aikana rautatiellä ... huru långt ä' de' nu heller, pappa, ti' järnvägen? Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti. Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt. Rautatie kulkee aivan lähitse Lapinlahden kirkon. Vai sieltä se kulkee? Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingissä.

Pitäisi kai, pitäisi kai ... kun mennä pyhänäkin ajoi kirkon sivuitse kolmen talon väkeä meidän kylältä sinne rautatietä katsomaan. Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu näkevän ... ei kuulu tarvitsevan edemmä mennä. Sieltähän sen näkee. On kai Matti nähnyt sen? Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt... Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa? Muutakin lie ollut asiaa.

Uskooko nyt?... Jako että se on pyörien päälle nostettu?... Kylläpä sitä on rakennus! Mitä ne ei ruununmiehet osaa laittaa! Ruununmiehetkö ne ovat sen laittaneet? Nehän ne! No mitähän nuo tuosta Lapinlahden kirkolle ... olisivat tänne omalle kirkolle, niin olisi kirkossa käydessään nähnyt ... eivätköhän nuo tuota vielä tännekin? Kun tietäisi, milloinka ne sen tänne tuovat, niin menisi katsomaan...

Hyökkäyksestä tahi maallenoususta ei kuulunut mitään. Mutta tulipa sitten toukokuun 20 päivänä Tammisaaresta tieto, että ensimäiset laukaukset oli vaihdettu. Kaksi englantilaista laivaa oli lähtenyt vetäytymään Pohjan lahteen päin. Kun ne sitten kulkivat aivan Lapinlahden rannan vieritse, joutuivat ne sinne vahtiin pantujen suomalaisten krenatööritarkk'ampujain hyvin tähdättyjen luotien sateeseen.

Hyviä olivat Liisastakin ... vaikka kyllä hän oli kuullut, että Lapinlahden papilla kuitenkin oli paremmat lahjat... Vai paremmat?... Ei Matti muistanut sitä kuulleensa. Vaan siihen sanoi Liisa, että »pa-aaremmat ... paremmat toki paljonkin ... ja paljonhan niillä lapinlahtelaisilla on muutakin hyvää». Mitä niillä sitten on muuta niin hyvää? No, ka, kun niillä on ne rautatiet ja kaikki.

Kulettiin kirkonkylän talojen ohitse, sivu peltojen ja kuistin suiden. Peltojen halki kulki maantie, poikkesi sitten kylän portilta metsään, ja metsän käänteeseen katosivat kohta talot ja talojen pellot. Yhtä metsäistä taivalta oli melkein Lapinlahden kirkonkylään saakka, muuan niitty välillä vain, sen tiesivät Matti ja Liisa ja kiiruhtivat kulkuaan öiseen aikaan viileän ollessa.

Ei suinkaan se mitään tekisi, mutta ne kuitenkin ehkä huutavat sisään ja kysyvät, minnekkä matka, ja kuka siinä sitten rovastille selittelemään, että on Lapinlahden kirkolle menossa kuulemaan parempilahjaista pappia ... saattaisi ajatella, että eikö niille enää oman pitäjän papit kelpaakaan ... vaikka ei se sitä ehkä sanoisi. Sanotaan mentävän rautatietä katsomaan, sanoi Liisa.

Mutta Liisaan eivät nyt Matin pistopuheet pystyneet. Ei vielä ... vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään! Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään? Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan! Mitä rautatietä? No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on! Sitä olematonta rautatietä? Olematonta?

Päivän Sana

punaisenruskeassa

Muut Etsivät