United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin, Joka rannan rallattelin, Lehot leikkiä pitelin, Ilman lintujen iloksi, Rastahaisien ratoksi, Suosioksi sorsasien, Allien ajan kuluksi. Sillä voitin viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutin, Armahan isoni luona, Emon kannon kartanoilla, Veikkoni venon kokassa, Siskon marjapoimennilla.
Se oli yhtenä sunnuntaina alku-keväästä, ja ilma oli niin ihana kuin se joskus keväällä on. Aurinko valaisi ja lämmitti puitten nuoria lehtiä, ja kaikki ilmoitti rakkautta ja riemua, lakson kukasta aina metsän lintuisiin asti, jotka tuhansilla eri äänillä ilmoittivat riemunsa sen hiljan tulleen kevään ylitse.
Näin sanoen nakkasi hän vahakynttilän pätkän kauas lakson pensaikkoon.
Enpä laula laitoissani, Enkä soita surkeissani, Kieroissani en kisoa, En ilotse inhuissani. Mitäpä tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma soitan, Jos laulan jokahi lakson, Joka kummun kukkuelen, Soitan soien rannikoilla, Kujertelen kuusikoissa; Suotta suutani kulutan, Suotta säätelen sanoja
Tuvan ovi oli jäänyt auki, ja kun akkuna nyt avattiin, lensi korppi lapsen pään yli ulos avaraan ilmaan. "Korppi lensi", huusi lapsi. Tuolla ulkona oli toinen korppi odottamassa, ja molemmat sitte lensivät yhdessä poispäin lakson yli, liidellen välisti korkeammalla välisti alempana. Ensimmäinen naisihminen, joka tuli Annia tervehtimään, oli kaupustelian Ernestiina.
"Kun minä tulin laksoon, näytti minusta kuin vuoret olisivat nousseet juoksemaan minua vastaan. "Minä ajan kylien ohitse; tuossa asuu se ja se, mutta minä en muista kylien nimiä, ennenkun ne vasta sivutse tultuani johtuu mieleeni. Kyläkatu on nyt leveämpi ja mukavampi kulkea. Nyt ei enää kuljeta yli vuorten, vaan lakson kautta. Minä olen kuin vieraassa maassa, ja olen kuitenkin kotona.
Nämä sanat olivat melkein joka miehen suussa kautta koko lakson ja kaukana loitommallakin, ja monesti oli samassa huoneessa puhe milloin ainoastaan Annista, milloin Lentsistä. Molemmat eivät vielä ihmisten mielestä olleet yhtä. sen he ovat vasta vihkiäisien jälkeen, ja sitte Leijonan Annista vasta tulee Lentsin Anni. Lunta oli satanut vahvasti, ja nyt oli oikein kelpo ja helisevä rekikeli.
En ole sitte silmin nähnyt, Kun on kirstu kiini pantu, Rautanauloilla napattu, Vasaroilla vahvistettu. Ei kuule emo minua. Kun olin lassa kuuskesoisna, Vielä viisivuotoisena, Olin nokka nuotilleni, Sekä vilkka virsilleni, Laulelin jokaisen lakson, Joka rannan rallattelin; Nyt en oo nokka nuotilleni, Enkä vilkka virsilleni, Ilman laulan laitoissani, Murehissani murajan.
Kaikki on saanut syvälle, Murhe pannut painon alle, Kun on kuultuna kamalat, Saatu surkiat sanomat Kuolemasta kummemmasta, Erosta tämän elämän; Koska päätti Vihtapaavo Maalimasta matkajuoksun, Joka vaarassa vaelsi, Tämän maaliman majoissa, Surun lakson laitumilla, Vuotta viisi seitsemättä.
Kulkupuheena oli, että kaunis Zorahayda, joka oli kuollut tähän torniin, liikkui siinä jälleen ja että hänen hahmunsa usein kuutamolla istui suihkukaivon vierellä salissa, taikka vaikeroiden vaelteli katolla, ja että hänen hopeakantelensa helinä sydän-yön aikana kuului niille jotka kulkivat alapuolella olevan lakson kautta. Jo viimein kunnioitettiin Granadaa vielä hoviväen läsnäololla.