Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Peggotyn kuvan, kun hän seisoo likellä Doran sohvaa, pitäen karkeata lakkiansa kädessään, samalla kuin vaimo-lapsukaiseni siniset silmät ujolla kummastuksella ovat käännetyt hänen kasvojansa kohden.
Kun hän kulki molempain ystäväin ohitse, tervehti hän heitä, nostaen lakkiansa. "Tunnetko sinä tuota nuorta miestä?" kysyi Lents. "En". "Enkä minäkään", sanoi Lents. "Kummallista! Kuka se vieras on?" kysyi hän Leijonan isännältä. "Se on minun vävyni veli". "Ahaa!" kuiskasi Pilgrim hiljaa Lentsin korvaan, "minäkin muistan. Minä olen kuullut puhuttavan hänestä; hän on Annin kosia".
"Nyt on aika lopettaa tämä leikki, äiti, tai sinä lähdet samaa tietä piruutesi kanssa, jos koetat sitä uudistaa". Guro katseli hämmästyneenä poikaansa, joka seisoi siinä synkkänä ja uhkaavana. Sitten astui hän eteenpäin, nosti hiukan lakkiansa ja katseli hänen silmiinsä. "Oletko pelkuriksi muuttunut, poikani? Vai mikäs sinua vaivaa?"
Samassa kuului kulkusten kilinää. Mari vilkasi ulos akkunasta. "Tuossa Severin nyt tulee. Katsokaapas kuinka uljas hevonen hänellä on." "On kyllä," myönsi unilukkari. "Eikä ensinkään rasitettu." "Eipä tuo siltä näytä." Severin katsahti ylös reestänsä ja näki Marin akkunassa. Hän nosti lakkiansa ja kumarsi uljaasti. Hän tervehti myöskin unilukkaria, jonka hän näki akkunassa ja tunsi.
Täytyi turvata vanhaan tapaan ja ilmoittaa Iisakille, että "oikein nyt onkin kaunis matka-ilma." "Kaunishan nyt ilma on", vastasi Iisakki yksikantaan. Ylioppilas kävi hiukan hämilleen, mutta onneksi vihelsi silloin laiva viimeisen kerran. Hän nosti lakkiansa jäähyväisiksi ja kääntyi puhelemaan kumppaniensa kanssa.
Gabriel tuli vastaan suu toiselle puolelle vinossa, niinkuin hänellä aina oli nauraessaan ja vähän hämillä ollessaan. Henrik selitti sen syyksi nyt tuon hänen peseytymisensä, joka oli ilmeisesti tapahtunut Henrikin vuoksi, ja hän rupesi sentähden pilalla tarkastamaan Gabrielin päätä ja nosti ylemmäs hänen lakkiansa. Tuohon on vielä jäänyt, sanoi hän näyttäen nokea korvan luona.
Tulkaa siis, mutta olkaa hyvä: ei itsekkäissä tarkoituksissa, sanoi hän ja hymyili hymyllä, jonka voiman hän hyvin tunsi, ja, ikäänkuin olisi päättänyt näytännön, laski alas esiripun, huntunsa. No, annappas mennä, ja hän kosketti jälleen kuskia varjostimellaan. Nehljudof kohotti lakkiansa.
Lents kuitenkin virkosi, sillä tuuli tempasi lakin hänen päästään ja vei sen alas äkkisyvään. Lents tahtoi tavoittaa lakkiansa, mutta heti pikaa hän hoksasi kuoleman kidan aukenevan edessänsä. Hänen päähänsä lensi ajatus: olisipa hyväkin, jos sinä tapaturman kautta pääsisit mailmasta, mutta lyöden otsaansa hän lennätti päästänsä tämmöisen petturimaisen ajatuksen.
Aivan niin, sanoi tämä talonpoika, joka nähtävästi ei ollut vielä vapautunut sotamiestapojen hypnoosista. Teillä on siis maata kylläksi? sanoi Nehljudof. Ei suinkaan vastasi teeskennellyn iloisella katseella tämä entinen sotamies hartaasti pidellen edessänsä ryysyistä lakkiansa, ikäänkuin olisi sitä tarjonnut kelle halukkaalle hyvänsä.
Minä kummeksin, sanoi Maria, oliko hänellä sisarta ollenkaan, joka parsisi hänen lakkiansa. Kas niin, onko hän taasen siinä ... niin, sen minä sanon: ellei hän ole vaiti, niin olen minä vaiti. Oi, pieni, hyvä Berndt, tuossa on sinulle manteli, kunhan vaan puhut, niin kyllä minä olen vaiti. Niin, nähkääs, tämä on vallan tosi kertomus, eikä siinä ole yhtään sanaa valetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät