Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tämä oli tavattoman pitkä ja laiha, koukkuleuka mies sekä kantoi tavallisesti päässänsä kovaa, vanhanaikuista nahkalakkia. Voi, kuinka mielellämme olisimme käyttäneet hänen lakkiansa rumppunamme, mutta sitä onnellista tilaisuutta emme koskaan saavuttaneet!
Sitä ei hän kuitenkaan voinut tehdä, vaan täytyi tyytyä herkeämättä katselemaan tyttöä. Sillä välin irtausi laiva laiturista ja alkoi siitä etenemistä edetä. Jo liehuivat nenäliinat ilmassa ja lakit tekivät lyhyitä kaaria päiden päällä. Iisakkikin huiskutti nenäliinaansa innokkaasti, ja ylioppilas liehutti lakkiansa vastaan hänelle.
Mik' on minun vallassa, sen täytän. Kieltäs kirvoita, on vuoro sinun!» Ja hän kärkevästi viittaa. Sipo tuumii tosissansa, toisen kiirehest' ei piittaa, pyörittää vain lakkiansa. Miettii, mik' ois onnekkaisin kansakunnalle ja maalle, virkkaa viimein: »Jos ma saisin lupakirjan kuninkaalle!» Hurtta huimat kulmat nostaa: »Sinä kuninkaihin? Miksi? Mulleko vai muille kostaa aiot mieles leppymiksi?
"Kuulin, että hän oli johtanut veden myllystä navetan katon kautta, niin että lehmät saivat ruiskukylpyä, kun auaistiin luukku katossa!" Inger-Johanna huomasi vieraan tekevän kärsimättömän liikkeen, ikäänkuin hapuilisi hän lakkiansa. "Syntiä ... syntiä! ettei se aika antanut isäni kaltaiselle miehelle tietoja!"
Mutta sellaisiin kysymyksiin ei Laasmanni vastannut mitään, hän vaan kurotti lakkiansa kansalle ja nyökkäsi ystävällisesti päätänsä antajille. Viimein kun väki harveni, astui entinen Pujoniemen Aadolfikin lähelle, kurottaen kättänsä lakkia kohden.
Hän silmäili kirjaansa, jota hän aamulla oli lukenut, laski sen kiinni, otti sarkatakin yllensä ja meni. «Meneekö herra maisteri kirkkoon?« kysyi majuri Johanneksen mennessä puutarhan ohitse. «Menen«, vastasi Johannes. Nyt tervehti hän Mariaa nostaen lakkiansa. «Ihmeellinen ihminen!« sanoi majuri ja silmäili menevää. «Hän on onneton!« sanoi Maria suruisesti. Vaan Johannes kulki kirkkoon.
Puutarhan takapuolelta, humaliston luota kuului puhetta. Opettaja astui sinne, näki siinä kaksi miestä ja sanoi lakkiansa kohottaen: "Saisinko tavata koulumestaria?" "Meitä on tässä kaksi yhden sijassa, he, he, he," sanoi vanha mies, joka paitahihasillaan piti lapiota kädessä. "Minä tarkoitan entistä opettajaa."
Eläköön Mark!" huusivat kaikki, lakkiansa pyöritellen. Ruokavarat jaettiin ja nautittiin tavattoman lyhyessä ajassa. Mutta juomasta antoi päällikkö heidän nauttia ainoasti vähäisen määrän, ettei hetkinen kohtuuttomuus tekisi heidän tuumaansa tyhjäksi.
Jaakko raappi oikealla kädellänsä oikean korvansa taustaa ja tuuppasi lakkiansa vasemmalle. Sitten teki hän saman tempun vasemmalla kädellänsä vasemman korvansa takana ja tuumi taasen, mutta ei hän mihinkään päätökseen joutunut. Tämän tapahtuessa istui kuitenkin Sesilia yhä akkunansa vieressä, siksi kun hän äkkiä hypähti siitä, että joku koski oveen.
Selvitäkseni olin nyt vasta huomaavinani Petterin ja huudahdin: "Ai ... herra Ikonen täällä!... Sitäpä ei olisi odottanut!" Hän kumarsi, nosti lakkiansa, hymyili tyynesti ja selitti: "Tulin ostamaan selkäsiimaa ja koukkuja... Nyt alkaa paras pitkällä siimalla pyyntiaika!" Ja miten toinen oli nyt asemamme kuin ensi kerran, Vakkosalmella tavatessamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät