Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kaikeksi onneksi ei meidän laivoja ole näillä vesillä; vaan monesta kaupunkimme laivasta, jotka ovat Itämerellä, ollaan hyvin levottomia. Sinua tulee hämmästyttämään se vauhti, johon laiva- ja kauppaliike on joutunut viime aikoina meidän hyvässä kaupungissamme. Arvattavasti tulet myöskin, niinkuin minäkin, kummastelemaan paljoa siitä, mitä täällä tapahtuu ja tehdään.
Minä kiinnyin oitis onkimiseen enkä paljon tarkannut sitäkään, että siinä aivan meidän vierellämme parhaillaan käännettiin suurta ulkolaista laivaa, joka oli äskettäin tullut, tiesi mistä. Iloinen merimieselämä kuului laivasta. Myös isä oli heittänyt onkensa, vaan hetken kuluttua ei hän niitä enää tarkannut.
Mutta hän oli sittenkin niin äärettömän korkea ja ylhäinen että pieninkin ystävällisyys hänen puoleltansa vastaan-otettiin kiitollisella ja ihastuksella. Astuessansa puolen tunnin perästä jälleen veneesen, lähteäksensä maalle, hurrattiin hänelle laivasta. Konsuli nousi seisalleen veneessä ja otti hatun päästänsä. Hän oli hyvin liikutettu ja halusi kotiin konttoriinsa ja yksinäisyyteen.
Arvattavasti tiesi kapteeni kiellosta, sillä kun laiva oli laskenut ankkurinsa, eipä siitä kukaan, niinkuin kumminkin tavallista on, lähtenyt sieltä maalle, ennenkuin oli jotenkin pitkä aika kulunut. Vene irroitettiin vihdoin laivasta, mutta tuskinpa olisi ehtinyt kulkea muutamia syliä, niin jo maalta pantiin toinen sitä vastaan, joka kieltäisi edellistä lähestymästä.
Katsoessaan laivasta taaksensa Roomaan, huudahti hän: "Voi, sinua kavala kaupunki, sinä olisit kyllä tarjona kaupaksi, jos vain löytyisi ostaja." Nyt lähetti senaatti Jugurtaa vastaan konsuli Metellus-vanhuksen, joka johti sotaa tehokkaasti ja voitollisesti. Mutta entisen häpeän seurauksista hän sillä menestyksellään ei kuitenkaan saanut säätyänsä pelastetuksi.
"Mutta mitä lempoa voipi seitsemän aseetonta miestä tehdä varustetulle laivalle?" "Ei mitään", sanoi Mark, "ei mitään väkivallalla, mutta hyvin paljon viekkaudella." "Kuule, Mark, sinä olet ovela mies, mutta tuskin onnistuisi sinun toimittaa meille rommia tuolta laivasta." "Minä tahdon tehdä enemmänkin", sanoi tämä.
Laiva vihelsi pitkän, kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pysähtyi Lahnaniemen laituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysköyttä vastaanottamassa. Lahnaniemen isäntä, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivasta maihin. Joudettaisiinko me vähän hupia ajamaan? kysyivät laiturilla olleet rengit isännältään.
Tuolla, tuolla on rakas kotimaa, jossa olen ensimäisen päivän-valon nähnyt ja jossa ovat ne, mitkä sydämelleni ovat rakkaimpia ja kalleimpia, mitä maailmassa koskaan voipi löytyä! Kun astuimme Hangossa laivasta maalle, tuntui siltä kuin paikka olisi niin pyhä että, jos oikein tekisi, pitäisi riisua kengät jaloistansa. Kalle oli vaan aina synkkämielinen ja pelon-alainen.
Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, kääntyi vaiti pois ja meni laivan peräkannelle. Kuudes luku. Vielä yksi uhri. Matkaa jatkettiin ja seuraavana päivänä pysähtyi höyrylaiva pienen, vielä Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siinä läksi muutamia matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan minkä mitäkin.
Merimiehet iloisesti leikkivät kannella. Kylki-aukoista näkyi kanunain mustat suut. Kapteeni ei sanonut laivasta mitään, vaan kysyi: Mitä ne kranaatit oikein ovat? Ne ovat kanunankuulia, selitti Hinkki. Mutta sinä kerran sanoit, että niissä on ruutia?
Päivän Sana
Muut Etsivät