United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta silloin Kaherdin, joka seisoo ylhäällä laivasillalla huitaisee häntä airolla; Andret horjahtaa ja putoaa mereen. Hän pyrkii ylös, Kaherdin iskee häntä uudestaan airolla ja upottaa hänet veteen huutaen: "Kuole, petturi! Siinä on sinulle palkka kaikesta pahasta, mitä olet tehnyt Tristanille ja kuningatar Isoldelle."
Sinä vastaat Laukista! ett'eivät saa vedättää sillä myllynkiviä siellä Haarstad'issa!... Sano vaan terveisiä äidille sekä että minä olen sen sanonut!" Tämä oli Rejer'in viimeinen kuiskaava määräys renkivouti Andersille, kun hänet laskettiin maalle Skudesnäs'in sataman laivasillalla.
Laivassa miehistö juoksi kiireesti sinne tänne, asetellen ja sovitellen matka-arkkuja, laukkuja ja tavaroita sille ihmis-joukolle, joka aikoi etsiä onneansa vieraassa maailmassa. Niitä tuli nytkin vielä mäkiä alas, toisia oli jo lahdella, jotka katselivat taappäin, katselivat sukulaisiansa, jotka seisoivat vuorenrinteellä; toiset antoivat kättä niille, jotka olivat laivasillalla.
Perunakuormien kohdalla hän kääntyi takaisin päin ja kulki suoraan ravintolaa kohti, sillä rannasta kuului jo Aallottaren ensimmäinen vihellys. Laivasillalla oli "koko kaupunki" katsomassa Aallottaren lähtöä, jota ei saanut nähdäkään kuin kolmasti viikossa ja tästä puoleen tuskin enää niinkään usein, ennen kuin ensi kesänä.
Markkinoista laivasillalla olivat he saaneet kyllänsä, kun he päivässä kävivät venheellä maalla. He olivat peräti ikävystyneet niihin vanhoihin akkoihin, jotka istuivat siellä papukaijoineen, huusivat ja möivät hapanta viiniä, orangeja ja kaikenlaista rihkamaa, ja sentähden kiiruhtivat merimiehet heidän ohitsensa matkaansa kaupunkiin.
En tavannutkaan Hellosta eilen, vaikka heitin hänelle kirjeen ikkunasta... Juuri kello seitsemän olin laivasillalla, mutta Hellonen oli tipotiessään.. Eikä häntä näkynyt Korkeasaarellakaan... Koko iltani meni siis hukkaan... Hyvänen aika! Juontuu asia mieleeni! Jospa hän ei olisi saanutkaan kirjettä?... Niin, ajatteles! Tai tahtoisiko hän pettää minua jollain tavalla?.. Varokoon silloin itseään!
Kylänraitilla, rannalla ja laivasillalla käyskenteli kirkkopukuista väkeä. Ryhmä naisia istui jo tapulin edustalla avausta odottamassa. Helga hyppäsi ensin maihin ja riensi ystävätärtään opettajatarta vastaan, joka syli avoinna juoksi häntä kohti alas sillalle. Minä olin luotsituvassa tähystämässä ja tunsin jo kaukaa teidän venheenne.... Meitä on täällä paljon!
Mut ei pyydä hän henkeään kerjätä, ostaa, hän Kuoleman valtikan tempaa, nostaa: tänä yönä hän, Hartley, johdattaa! Soi kielistä »Lähemmäs Jumalaa...» Niin odotuksen-tyyni on yö. Yli laivan aallot yhteen lyö. Niin seuras ilta päivää Tshusiman. Ja verta juonut meri tyynnytteli jo aaltojansa eessä voittajan. Hän laivasillalla vaan viipyeli ja tuskin mikään kasvoillansa eli.
Sedän koko asioitseminen ja yleensä koko kotiseudun elämä, joihin Elina tätä ennen kaikilla ajatuksillaan oli kiintynyt, niistä oli hän nyt kokonaan vieraantunut. Muistin sitä aikaa, jolloin Elina otti sillilastit vastaan laivasillalla ja jolloin hän tunsi sedän tavarahuoneen ja asiakirjat yhtä tarkkaan kuin setä itse ja hänen työläisensä vielä tarkemminkin.
Nyt hän purjehtii tuolla, vähän matkaa minusta, joutuu perille ennen minua, ja ensimmäinen, jonka Lyypekin laivasillalla tapaan, on hän. Me jatkamme matkaamme yhdessä, ja hän on minun vaimoni emmekä me eroa milloinkaan. Tämä muu on ollut vain pahaa unta. Ja kun kerran olen alkuun päässyt, ei kuvittelujani mikään hillitse. Minä tuon hänet tänne, tähän samaan laivaan, samalle kannelle, vierelleni!