Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Sen kallion juurella, jota sanottiin Ystävyyden merkkipaikaksi, on vuorenrotko, ja siitä pulppuaa esiin lähde, muodostaen jo alkujuoksussaan pienen lammikon, jota kaikilta puolilta ympäröivät hienoa nurmea kasvavat penkereet. Kun Margareeta oli synnyttänyt Paulin, lahjoitin hänelle erään intialaisen kokospähkinän, jonka itse olin saanut lahjaksi.
Niin, luoja nähköön! lahjoitin, se on sanani, vakuutti Porthos, sillä hevonen maksoi varsinkin sata viisi kymmentä louisdor'ia ja tuo kitupiikki ei tahtonut minulle maksaa enempää kuin kahdeksankymmentä. Ilmanko satulaa? kysyi Aramis. Niin, ilman satulaa. Te huomaatte, hyvät herrat, sanoi Athos että Porthos on tehnyt parhaimmat asiat meistä kaikista.
Havaitsin vuodettani peittävän maton miellyttävän häntä suuresti; lahjoitin sen hänelle samoinkuin merenvahahelmeni, jotka olivat kaulassani, värilliset kengät ja lasillisen appelsiinimehua, mistä hän ihmetellen iloitsi, mutta hän, samoin kuin hänen neuvonantajansa ja seuralaisensa, olivat hyvin pahoillaan siitä, etteivät he ymmärtäneet minua enkä minä heitä.
Jokainen, vyötäisille mitä ihanin neito, ol' musta Ja suomuinen ihan niinkuin valaan rumimman häntä. Heidän kielensä oli koko lailla martinialaisen kielen kaltaista, joten muutamat merimiehistä hyvästi saattoivat tehdä tulkin virkaa. Kun minä lahjoitin eräälle heistä kappaleen lihaa, jota hän minulta anoi, tirkisti hän minuun ja huudahti: "Sankari kohta sa oot, näiden kaikkien valtojen herra!"
Hän rakasti vierasta miestä, jonka hän vasta neljä viikkoa sitte oppi tuntemaan, enemmän kuin vanhaa isäänsä, joka oli häntä hoitanut ja holhonut ja hyväillyt pikun pikkuisesta saakka. "Minun ei olisi pitänyt niin myöhään naida; ja sitten, eikö se ollut hulluutta, että minä tälle ainoalle lahjoitin koko rakkauteni? Mutta suuri Jumala: minullahan ei ollut muuta kuin tämä yksi ainoa!
Saarelaisissa syntyi tämän jälkeen meitä kohtaan siksi suuri pelko ja kunnioitus, etteivät he yhdessäkään kylässä osoittaneet ynseyttä meitä kohtaan. Jo seuraavana päivänä palasimme Iniöstä Houtskariin, jossa lahjoitin kaksi anastamistamme hevosista pastori Muntinille, niin että hän niiden avulla pääsi perheineen pakenemaan Ahvenanmaalle.
He ottivat minut laivaan, ja kerroin heille kadottaneeni suurimman osan tavaroistani ja kaikki rahani, ainoastaan jalokivikoristeeni olin saanut pelastetuksi. Tarjosin kapteenille koristeita palkaksi, koska hän oli minut pelastanut, mutta hän ei ottanut mitään vastaan. Onnellisesti saavuin siten taas kotiini. Koristeeni jaoin perheeni ja ystävieni kesken ja köyhille lahjoitin suuria summia.
RISTIRITARI. Ma, vankis, sulttaani... SALADIN. Mun vankini? Mä kelle hengen lahjoitin, myös enkö vapautta hälle lahjoittais? RISTIRITARI. Mit' tehdä sinulle soveltuu, mun kuulla sopii, ei edellyttää. Mutta, sulttaani, mun luonteeseeni, säätyyni ei sovi kiitollisuuttain erikoista sulle vakuuttaa vuoksi henkeni. Mut aina sun palveluksees alttiina se on. SALADIN. Mua vastaan sitä älä käytä vain!
Lahjoitin myös tupakkaa siellä ja täällä ja poistin sillä tavoin kaiken epäluulon itsestäni ja miehistäni, sillä kovasti peljättiin sissejä ja vakoojia vihollisen uhkausten ja julmuuden tähden. Seuraavina päivinä kuljeskelimme Tammelan pitäjässä, odottaen venäläistä postia Moskovasta, mutta se ei tullutkaan. Sen sijaan tuli vaunut, jotka olivat täynnä kalkunoita, kanoja ja kukkoja.
En minä ainakaan, sanoi Athos; minusta oli Aramiksen espanjalainen viini niin hyvää, että minä panetin lakeijaimme vankkureihin kuusikymmentä pulloa, ja se vei kukkaroni jotenkin kuiviin. Ja minä, sanoi Aramis, aatelkaas, lahjoitin rahani viimeiseen ropoon saakka Montdidier'in kirkolle ja Amiens'in jesuitoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät