Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
En voi mä viiniänne arvostaa, Joll'en ma suuni täyttä saa. Ne Rheinin mailta on, sen sain ma kuulla. MEFISTOFELES. Nyt mistäs napakairan saan? BRANDER. Mihinkä tuota tarvitaan? Vai onko tynnyrinne oven suulla? ALTMAYER. Työvehkehet on laatikossa tuolla. No, mitäs teidän kunkin tekee mieli? FROSCH. Vai monta sorttia teiltä saa? MEFISTOFELES, Vapaasti, herrat, valitkaa!
Niin, äiti kulta, aikoi Maria ystävällisesti ja salaperäisesti, niin, näkeekö äiti kulta, pieni, hyvä äiti, pyytäkää isää ... niin, äiti sen tekee, sen minä näen äitistä sanoi hän hyväillen; eihän isä tarvitse tuota pientä hopea-kelloa, jonka hän peri Jaakko sedältä; se on vaan laatikossa ja mustuu .... ja se ... ah, kuinka iloiseksi Berndt tulisi, jos hän saisi kellon! Kellon?
Hänen silmänsä sattuivat kirjoituspöytään, jonka laatikossa äidin "pyhäinjäännökset" olivat. Hänet valtasi omituinen ajatus: lukea tänä viimeisenä valvojaisyönä vainajan rakkaat, vanhat kirjeet aivan kuin jonakin hartauskirjana. Hänestä tuntui, että hän siten täytti arkaluontoisen, pyhän velvollisuuden, oikean tyttären tehtävän, joka oli äidille tuottava iloa toisessa maailmassa.
Missä hän asuu? Nora. Mutta kirje, kirje ! Mitäs tahdot? Helmer. No, no, älähän toki niin säikähdy. Emmehän tulekaan sisään; olethan pannut oven lukkoon; koetatko pukuas? Nora. Niin, niin, minä koetan. Minä tulen niin sieväksi, Torvald. Nora. Niin; mutta eihän se auta. Me olemme hukassa. Onhan kirje tuossa laatikossa. Rouva Linde. Ja avain on miehelläsi? Nora. Niin on, aina. Rouva Linde.
Minä odotan pelvolla ja vavistuksella, mitä tuleman pitää. Eeva, missä se on se kukko? EEVA. Tuossa pärekopassa lyhtypylvään juurella. Ei suinkaan se vain ole kuollut, kun ei enää laula. ONNEN HERRA. Se olisi vahinko. Se on hyvin korea kukko. Nyt minä toin sen Alakaakosta lähetetyn porsaanne. Se on laatikossa tuolla rannalla. Saanko minä nyt maksun vaivoistani? ONNEN HERRA suorittaa maksun.
Millä tavoin mehiläiset löytävät jälleen asuntonsa? Onhan toisinaan mahdotonta, että ne voisivat sen nähdä; sehän usein piilee puiden takana, ja sen ovi, jota kohti ne lentävät, on joka tapauksessa ainoastaan pieni, näkymätön piste rajattomassa avaruudessa. Mistä johtuu, että, jos ne laatikossa siirretään kahden tai kolmen km:n päähän pesästä, ne kuitenkin vain kovin harvoin eksyvät?
Anna sen vaan olla siinä. Eikö se yhtähyvin voi olla jossain laatikossa? Ei. Minä en osaa selittää sinulle, mutta sen pitää olla seinässä, missä sen aina näen. No mitä tuo nyt on! Näetkös, jos minä kerran voin tappaa itseäni milloin tahdon, mutta en kuitenkaan tapa, niin tietysti elän vaan siksi, että eläisin jotenkin erikoisesti. Henrik katsoi häntä pitkään ja uteliaasti.
Se on tuolla samassa laatikossa, siististi sovitettuna niiden kirjeiden viereen, jotka olen saanut muinaisilta morsiamiltani. Ja täällä albumissani on hänen valokuvansa heidän valokuviensa kanssa rinnan. Niinkuin näette, on siinä vielä useita tyhjiä paikkoja.
Mutta senhän piti olla pankin hallussa? Pankin hallussahan se onkin, niin kauan kuin en ole voinut viedä kirjoihin, että se on lunastettu ja siirretty ... tässä laatikossa ovat kaikki lunastamattomat vekselit, ja tässä kaikki lunastetut. Mutta mitä peliä tämä on? Ei mutta!
"No kuultele sitten, tämmöinen se on: Heikkilä maksoi eilen velkansa meidän ukolle tuhannen markkaa kauniita seteleitä, rahat ovat piirongin laatikossa, avain peilin salakomerossa minä olen kunnon renki ja tiedän tarkkaan talon asiat. Nyt minä ajattelen, että tuo tuhannen markkaa saisi yhtähyvin olla meillä, kuin tuolla häijyn-ilkisellä, rikkaalla Mattilan äijälläkin."
Päivän Sana
Muut Etsivät