Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kaunis, Kyrnos, sa oot elämässä ja kuolossa kaunis, puolesta kunnian kun kerran sa kaatuva oot. Siks minä laulan, Kyrnos, sun mainettas miehille Hellaan, kannan sen kauemmas kuin meri Aigeian kantanut aalloillaan on kaupin ja sankarin purtta, vuorilta Boiotian kauaksi Kaukason taa, kannan Korinthosta Kyproon ja viljavan Lydian rantaan, mist' ohi Parthien maan kulkevat Indian tiet.
Se lupasi toivoa ja taivasta ja kuolemattomuutta. Se oli semmoinen, jota lientyneen sydämen oli vaikea hylätä; jonka puoleen se oli harras kääntymään. Lydian suusta, joka pitkin koko elin-aikaansa oli vastaan-ottanut opetusta isältänsä, kertomus Kristuksesta tuli mieluisana Sulpicialle, kunnes hänkin viimein uskoi.
"Makeiset", vastasi Sivelin hymyillen, "pyydän neiti Lydian pitämään hyvänänsä, mutta kirjeen tahtoisin takasin. Käärös oli oikeastaan toiselle menevä". "Toiselle?" kysyi Hovilainen suuresti harmistuen; "kenelle toiselle? Annalle ehkä taas?" "En sitä vielä voi teille sanoa", vastasi Sivelin. "Nyt ovat ihmiset hulluiksi tulleet", murisi Hovilainen, nousten ylös ja ottaen lakkinsa.
"Ja minun avullani vielä entisen morsiamensa todistamaan häntä vastaan", nauroi Kokka. "Hauska tila tosiaankin pariskunnalle!" "Hahahaa, te olette saakelin sukkela mies! Mutta " "Lydian tähden vaan harmittaa minua tuo todistukseni". "Olkaa huoletta, minä selvitän asian ja sanon, että Anna juoksi teidän jälkeenne. Mutta kuulkaapas, minnekä hän livahti teidän luotanne". "Kotiinsa kai.
Julius nosti Lydian syliinsä, ikäänkuin lapsen ja kiiruhti pois centurion seuratessa. Lavea tie oli raivattu kokonaisen rakennusrivin läpi; vahvat hirret kannattivat sitä hirveätä taakkaa, joka oli heidän ylitsensä, estäen sitä kukistumasta ja uusi käytävä oli melkein yhtä leveä kuin kapea katu.
"Nämä", hän kertoi, "ovat minun sisareni Lydian lähettämät tervehdykset ulkomailta, jossa hän oleskeli pari vuotta miehensä tri *Michelsonin* kera, kun tällä oli matkaraha tutkiakseen ulkomailla sairaaloita." Paperi oli jo sangen kellastunut, ja muste oli käynyt hyvin vaaleaksi, mutta käsiala oli reipas.
Sillä vaikka Roma oli tottunut tulipaloihin, tämä kuitenkin oli kaikista suurin ja kuivat säät olivat olleet omaiset valmistamaan tietä hävittäjälle, ja kaikki ihmiset tunsivat, että nämät ankarat liekit, joita niin usein oli hillitty ja vastustettu, nyt pääsisivät voitolle. Mutta toinen pelon huuto pääsi Lydian suusta ja tarttuen isänsä käsivarteen, hän osoitti sormellaan toiselle taholle.
Lydian kasvot olivat suloiset ja lempeät, hänen silmänsä isot, mustat ja kirkkaat, jommoiset ovat etelämaille omituiset, hänen hiuksensa uhkean tiheät ja mustankiehkuraiset ja hänen ihonsa tumman olivinvärinen.
Oli yksi, joka aina odotti hänen tuloansa ja laski hänen poissa-olonsa päivät ja kuuli hänen äänensä sykkivällä sydämellä yksi, jonka koko olento, jolta kaikki muut siteet olivat katkenneet, nyt liittyi hellästi häneen ja sai hänessä elämänsä lohdutuksen. Tämä oli Lydia. Lydian luona käydessään Julius alkoi viipyä yhä isomman aikaa. Suuren osan ajastansa hän vietti Labeon huvilassa.
Mutta Lydia ei huolinut lähteä sairaanhoitajaksi sinne. Lydian mieleen oli muutenkin monesti jo juolahtanut sama ajatus kuin Annankin, vaikka toisaalle tarkoittava. Jos rahanpuute taikka muu syy saattaisi hänen isänsä ja Kokan tavallista aikaisemmin markkinoilta sepä olisi ikävä, sillä jos Kokka monta päivää saisi kaivata Lydian seuraa, voisi hän ehken kääntyä Annan puoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät