Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Niin oli Annan tila viimeihin aikoihin saakka jokseenkin auttava, kun äkkiä eräs asia nosti taas kateuden ja vihan häntä vastaan vireille. Ville oli yhtenä päivänä lähetetty asialle Sivelinin kauppapuotiin. Palattuansa sieltä ja tehtyänsä tilin toimestaan, meni hän sitten salaa Lydian kamariin, veti taskustansa paketin, antoi sen Lydialle ja sanoi kauppamiehen sen lähettäneen.
Mielisairaudestaan hän muistiinpanoistaan päättäen ei ollut itse tietoinen, ja hänen poikansa on kaiketikin hänestä pitänyt hellää huolta. Hän on ehkä pitänyt itseänsä yhtä onnellisena ihmisenä kuin muinainen Lydian kuningas, jota vain Solon ei voinut onnelliseksi katsoa. Ajatukseni olivat käyneet ikäviksi.
"Totta puhuen", puuttui Hovilainen puheesen, heittäen syrjä-silmäyksen Hannulan isäntään, "sitä olen odottanut. Koska muut, vieraat ihmiset, ovat älynneet, niin tottahan minäkin olen älynnyt, että jotain siinä on tekeillä teidän ja Lydian kesken". "Lydian?" virkahti Taavi, hämillään. "Lydian ja teidän kesken kysymys on selvillä", kiirehti Hovilainen jatkamaan.
Tämän päällikön ääni soi tuttavalta. Lydian sydän sykki nopeammin, kun hän luuli tunteneensa sen. Vihdoin seinä, joka oli aivan heidän takanaan, raukesi ryskähti maahan hirmuisen tölmäyksen ruhjomana ja voiton huutoja nousi sen toiselta puolen. Toinen, kolmas isku ja koko seinä oli puhkaistu. Yksi mies syöksähti raunioista esiin ja riensi portaitten luo. Se oli Julius.
"Sano pois, en minä osaa arvata". "Naimiskauppaa hieromassa minun ja Lydian välillä. Mitäs siihen sanot?" "Mitäs minä siihen sanoisin", vastasi Anna vähän nolosti. "Ota vaan Lydia, joka on niin arvokas ja mahtava. Mitäs minä olen hänen rinnallansa! Mutta en minä jouda tässä istumaan, minun täytyy tehdä luutia, ett'en tyhjin käsin tule kotiin".
Minun korvani ei nyt mielellään soinnu vieraaseen ääneen. Ja, Ione, sinun äänesi, joka on tulvillaan kotoisia muistoja, on minun korvissani kaikunut ihanammalta kuin Lydian ja Kreten ostettavat sävelmät. Laula minulle!» Lapsuuden kaiho. Ah, murhe jo ystävä monella on Elon askelten alkajalla, Tuo varhaistuskat ja turmion Kyy piilevä kukkain alla.
Hänen nimensä oli pyhitty pois sotamiesten nimiluettelosta ja hän oli julistettu kavaltajaksi ja lainhylyksi. Mutta hän ei osottanut mitään katumusta eikä kaksimielisyyttä. Hänen uskonsa ja omatuntonsa kannattivat häntä, eikä paitsi sitä edes näissä pimeissä onkaloissa elämän valo kokonaan himmentynyt, sillä Julion silmissä Lydian läsnä-olo kirkasti pimeyden.
Tämä oli ikävä uutinen, joka saattoi Miinan ja Lydian arvelemaan. Kumpikin oli odottanut iloista vastaanottoa ja hauskoja päiviä matkan perillä. Kuitenkin oli Miinalla, kuten tiedämme, toinen tarkoitus kuin huvimatka vaan. Hän päätti siis jatkaa matkaansa, varsinkin kun olisi näyttänyt rumalta, jos hän olisi kääntynyt takaisin juuri kun kuuli sisarensa olevan kipeänä ja hoidon tarpeessa.
Elämä oli ikävä ja armoton ennenkuin Lydia oli hänen kanssaan kaikkiin osaa ottamassa. Hän ei malttanut odottaa siksi kuin hänen tilansa oli aivan turvallinen. Jos minä odotan siksi, minun täytyy odottaa kuolemaan asti. Lydian täytyy ottaa minut semmoisena kuin minä olen, vaarassa, kuolema silmieni edessä, ja meidän on oleva sama kohtalo, tulkoonpa mimmoinen tahansa.
En tiedä ketkä lienevät huhunneet, että Taavi jokseenkin ahkeraan käypi meillä ja että siis jotakin on muka tekeillä. Semmoisia juoru-kontteja ovat meidän hyvät pitäjäläisemme; nähdäänhän, kohta on Lydian nimi joka miehen suussa " "Lydian?" keskeytti Hannula, katsahtaen vieraasensa oudoksuvilla silmillä. "Niin Lydian", jatkoi tämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät