Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Tuli lekkui kulmakkeessa Korkealle, torniin asti, Koko huoneen kirkastaen. Väki juhlavaatteissansa Vuotti kunnon illallista, Jota pöytään laadittihin. "Oisko aikaa olla täällä Kenties saisin tähtehiä" Tuumasin, vaan kohta keksin Isän ovipenkin päässä. Kyynäspäät oli polvillansa, Otsa vasten kämmeniä, Lakin lippu silmäin eessä Etten nähnyt muotoansa.
»Poikani» jatkoi vanhus, »minun tarvitsisi sanoa vain sana jättääkseni sinut tuolla puutarhan aidan takana väijyvän roskajoukon käsiin mutta vielä kerran lakin tähden, jota kannat, tahdon antaa sinulle anteeksi. Ja mitä sinulle sanoin, sen tahdon näyttää myös todeksi.»
Miks'et sinä äijä paha rukoile? sanoi Nehljudofin kyytimies pantuaan lakin jälleen päähänsä, vai etkö ole kristitty? Ketä pitäisi rukoilla? sanoi pörröpäinen ukko päättävästi ja varmasti. Kaiketi jumalaa, sanoi kyytimies ivallisesti. Näytä sinä se minulle, se jumala!
Silloin Boleslav painoi katseensa maahan. Hän ei voinut kestää entisen opettajansa tuomarinkatsetta. Tämä avasi oven työhuoneeseensa, jossa kirjakaappien ja piippuhyllyjen välissä riippui seinillä ratsastusmiekkoja ja tuliluikkuja, ja sanoi: »Lakin tähden, jota kannatte, en voi kieltää teitä astumasta kotiini. Mutta suoriutukaa lyhimmittäin.
Totta kyllä. että meidänkin säädystä joku viinaan menevä ja toimeton mies hieroutuu herrasväen seuraan, mutta mitäpäs siitä on iloa! Itselleen vaan häpeätä. Metsäretkelle antavat hänelle huononpäiväisen kampurajalkaisen hevosen; tuon tuostakin lyövät häneltä lakin päästä, ruoskalla ovat lyövinään hevosta, mutta läimäyttävätkin häntä. Ja kaikelle tälle hänen pitää vain nauraa ja muita naurattaa.
Viimein heitti hän raivoissaan lakin laattialle, heittäysi tuolille, laski päänsä ja käsivarret pöydälle ja rupesi ankarasti itkeä nyyhkyttämään. Marit seisoi kuin patsas ja katseli häntä; hän hengitti syvään muutaman kerran. "Mikä sinun vaivaa?" kysyi hän viimein. Vigleif hypähti seisaalle kuin hullu ja löi nyrkkinsä pöytään. "Mikäkö minua vaivaa?" sanoi hän. "Että olen lyönyt miehen kuoliaaksi!
Hän oli jättiläinen ruumiiltaan, verhottu puna-, vihriä- ja sinipunertava-ruutuisella vaipalla, jonka alla hänellä oli härännahkainen tröijy. Joutsi nuolineen riippui selässä; pää oli paljas; sen peitteenä ja täydellisenä lakin sijan täytteenä olivat tuuheat, nykyisten Irlantilaisten tukan kaltaiset, toisiinsa kietouneet hius-suortuvat.
Pian keksikin Jahve jo aiheen toisen ja siekalehen aikamoisen hän päättävästi hameestaan pois leikkas ja tilkusta muovaamaan hän ryhtyi suippolakkia somaa ja taas hyväks katsoi hän työtään omaa! Lakin kirjaeli kaunihisti ja suippoon pienen ristin pisti. Oli siinä totta tosiaan taas kruunua valtiaille maan! Jo syntyi kruunu kolmaskin teki Jahve sen lehvistä laakerin.
Sitte painoi hän lakin päähänsä, katseli murhaajaan ja sanoi: "Jumala sinua armahtakoon." Sen sanottuansa läksi hän kiviselle tielle päin ja katosi pimeyteen. Lauri sanoi vain: "Kiitos!" Hän meni vielä kerran sille paikalle, johon ruumis oli peitetty.
"Kuinka!" huudahti haamu, "tahtoisitko sinä niin pian mailmallisilla käsillä sammuttaa sitä valoa, jota minä ja'an? Eikö siinä ole kyllin, että sinä olet yksi niistä, joitten himot tekivät tämän lakin ja pakoittavat minua koko vuosikausia peittämään sillä otsaani!"
Päivän Sana
Muut Etsivät