Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. syyskuuta 2025
"Sentähden en voi sallia, että eräs henkilö, jota me kumpikin kunnioitamme ja arvossa pidämme, lähtee täältä, käyttämättä, rakas Sir, tätä julkista tilaisuutta kiittää teitä omasta puolestani, ja minä rohkenen lisätä, kaikkien Port Middlebay'n asukkaitten puolesta siitä nautinnosta, jonka olette meille hankkineet". "Jatkakaat, rakas Sir!
Mutta he tahtoisivat kuulla yhä vielä, yhä lisää, ja ojennetuin käsin ja pyytelevin kasvoin kehoittavat he häntä vielä kerran soittamaan ... vielä kerran ... vielä jotakin! Toisten kasvoilla kuvastuu ikävää ja surua ja hellää moitetta siitä, että hän lähtee, toisten kasvot eivät ilmaise muuta kuin ihastusta siitä, mitä ovat saaneet kuulla.
"Ei minun sanani pysty isääsi, ei niin vähintäkään," lausui hän tyttärelleen, "huomenna lähtee hän kartanoon kaipaamaan Riston päälle, mutta minun luuloni on, ettei herra tee Ristolle mitään pahaa, sillä hän on itse käskenyt Riston perata aituuksen puhtaaksi risuista." "Vai niin, siis ei olekkaan Risto kartanon metsästä hakannut puita eikä risuja."
"Ole oma, kiltti poikaseni, Madollenkaan pahaa älä tee, Siivost' astu kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa." Niinpä vaimo huohottaen lausuu, Poikaa kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoa anomaan. Kauan äiti häntä katselevi Mökin akkunaisen ääreltä, Kyynelvirta hänen helmaans' vuotaa, Povi painuu, sydän musertuu.
Missäkö? elähän, Ville, vielä lyö löylyä, annahan, kun haastellaan, tekisin siitä runon, jos osaisin tuli vastaani neitoparvi niemen kainalossa, haltijatar impineen valkealla hiekalla ilakoivat ja lauloivat, minä metsän reunassa polulla ihmeissäni istun ja kuuntelen näkevät minut, eivät kirkaisten kummitusta pakoon, vaan huutaa tyttö eväilleen esitteleikse, sanoo nimensä, itsensä ja sisartensa ei kysytä, kuka on tämä äijä ja minne hänellä matka, niinkuin täällä aina muut yli olan ja nenän vartta pitkin, vaan tietä kysytään, milloin laiva lähtee, onko kiire jos ehkä tiedän, saavatko luvan kysyä he matkalla juhlille on tultu Savon saloja ja järviä ihantelemaan, tänne tahdottaisiin jäädä, täällä aina olla, ei siellä, mistä he, näiden näköalain vertoja.
Iso musta härkä oli noussut ylös makuultaan, raapi jalallaan maata, heitti multaa sarvillaan ja lähti karjan jäljessä metsään painumaan. Jouko oli varma siitä, että nyt se lähtee sanaa viemään. Etkö antaisi minulle ruokaa? pyysi Reita. En anna, sinä olet isän kiroissa. Ei minuun hänen kironsa pysty. Mutta minuun pystyy.
Malla tuli ulkoa tunnustelemasta, jaksaako sitä lähteä kotiin, ja sanoi: Kävin tuota matkan suuntaa silmäilemässä, uskaltaisiko sitä lähteä paatostamaan kotimökille, ja kyllähän sitä muualta menee kun lähtee, mutta monissa nietoskohdissa se tulee nylä eteen. Niissä sitä joutuu uimasillaan vetäytymään.
Hetken perästä hän sentään riistäytyi irti tulevaisuusunelmistaan ja palasi todellisuuteen. Kas, nyt hän paikalla lähtee piispan puheille, ja illalla on jo sata päätä odottamassa kantotuolia. Ja olkoon sitten neittä kuljettamassa vaikka miten paljon orjia, vaikkapa pretoriaani-sotamiehiä!... Paras on vaan olla likenemättä hänen nyrkkejään, vaikkapa rauta-asussa... Mitäs vahvaa se rauta sitten on!
Vaan toisinaan tunnen vielä saman pelon, joka valloitti minut tuona yönä metsässä. Näyttää siltä kuin taivas sotisi minua vastaan ja kuin minunlaiseni olisi turha edes toivoa saavansa hyödyttää ketään. Se alakuloisuus, joka köyhyydestä lähtee, tuottaa epäilemättä osaksi nämät ajatukset. Martin Luther sanoi niin minulle kerta, kun hän tapasi minut epätoivoisena.
Leikkuuväki lähtee iloisella mielellä matkaan; härkien kellot, vanhan rengin ruoska ja nuoren rengin vihellys kuuluvat yhä kauempana.
Päivän Sana
Muut Etsivät