Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Minä oudoksuin tuon ukon tyhmyyttä, vaan talon väki ei sitä näyttänyt pitävän minään. Vihdoin, kun kyytimieskin oli saanut kahvinsa juoduksi, sanoin jäähyväiset ja lähdin pappilasta yhtä suuttuneena kuin olin sinne tullutkin, enkä enää aikonut koskaan siellä näyttäytyä. Kyytimieheni sattui olemaan puhelias ukko.
Ei vielä, vastasi Sprengtport. Lähdin Tukholmasta ennen valtiopäivien loppua. Olin saanut tarpeekseni. Buddenbrockin silmät loistivat tyytyväisyydestä. Koko Tukholma on nyt kai sodan puolella, kysyi hän. Mutta synkkänä vastasi Sprengtport: Viha Venäjää vastaan on yltynyt raivoksi. Kreivi Bestusheff ei saa rauhassa liikkua kaduilla.
Minä, tuota, lähdin tälle isännälle tuomaan heiniä, niin tämä isäntä, tuota, kysyi ostaakseen tuota ruunaa. Minä, tuota, arvelin, että saattaa sen yhtä hyvin myödäkin. Tämä isäntä, tuota, kysyi mitä, tuota, tahdotte tuolla ruunalla. Minä sanoin, tuota: »Minä tahdon, tuota, kolme sataa». Tämä isäntä, tuota, tarjosi kättä siihen sanaan.
Vasta aamiaisella seuraavana päivänä kerroin siitä hänelle, ja kysyin, tahtoiko hän seurata minua Coombe Traceyyn. Ensin oli hän siihen hyvin halukas, mutta sitten päätimme, että oli viisainta minun mennä sinne yksin. Kuta enemmän muodolliselta käynti näyttäisi, sitä vähemmän tietoja luultavasti saisimme. Hieman pahalla omallatunnolla jätin sir Henryn ja lähdin uudelle tiedusteluretkelleni.
Ei se ole teistä kuitenkaan synti, vaikka niin sanotte.... Enhän minä tiedä.... Kyllä teidän pitäisi se tietää.... Tiedänhän minä, mutta ethän sinäkään ensin tietänyt, koska itse ensin sanoit, että se mikä tuli, oli jumalan lähettämä, ja että minkä jumala oli meille antanut, sitä ei meidän tarvinnut antaa ihmisille takaisin. Siinä uskossahan minä sitten lähdin kaupunkiin.
Siitä erottuani lähdin Pietariin venäjänkieltä oppimaan. Mutta sielläkin kova kohtaloni seurasi minua kantapäilläni, niin että kolmen kuukauden ajalla siellä ollessani makasin sairaana kaksi erää. Sieltä palasin perin tyhjänä.
"Ei," sanoi hän, "minä en teistä pidä." "Niinkuin tahdotte," sanoin minä ja niin me erosimme. Minä lähdin kulkemaan kaakkoonpäin, jossa rannat olivat korkeimmat. Siellä löysin luolantapaisen syvennyksen kalliossa, ja tähän minä sälytin ruokavarani. Minä peitin ne kuivilla ruohoilla ja kokosin pieniä kiviä vielä luolan suulle.
Kun aamulla lähdin huoneesta, hän vielä seisoi siellä, ja Trusty äänetönnä hänen jalkojensa juuressa. Isäni pani kätensä olalleni ja katseli minua silmäyksillä, joita hän ei rohjennut pukea sanoihin, sillä välin kuin uskollinen vanha koira-parka ihmettelevällä pienellä vinkunalla nuoleskeli kättäni.
"Näin he pakisivat astuissaan rannasta pirttiin. Minä olin kotvan aikaa vielä vartio-majassani, ja pian kuului naurua ja laulun loilotusta pirtistä, erotin muutamia sanoja, niinpä nämätkin: "'Mitäs minä siitä huolin, tuos mun lekkerin tänne! Minä lekkerin pyllistän ja elän niinkuin ennen'. Kuului usein käheää kiroustakin, ja kuulin kierosilmäisen huutavan: katsos tätä kalua; kyllä kosto tulee, ja kova kosto tuleekin. Lähdin viimein pois; miehet jäivät juomaan ja meluamaan. En puhunut asiasta mitään kellenkään, ja mitäs siitä olisi puhuttavaa ollut, sillä mieleni ei tee käräjiin. Jos tiedätte kenen ympärillä vaara pyörii, niin varoittakaa! Näette nyt, että salaisissa asioissa on paljon perää, ei se huuto suotta minulle järveltä kuulunut eikä siis sovi ivata korpin-kiveä.
Kerttu seisoi wain wakawana ja uljaana, eikä näyttänyt tietäwän tahi pitäwän koko huliwilisesta lauseesta yhtään mitään. Minulle tuli kowin waikeaksi siellä olla. Kuuma hiki juoksi ruumiistani, ja otsaani poltti niin kowin kuin kuumalla raudalla olisi sitä painettu. Minä lähdin yksin pois toisten nuorikkojen leikki= ja kisapaikalta, mykkänä kuin kiwi ja tietämättä mihin oikeastaan menisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät