Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Se on totta se", kuului akkojen suusta yhteinen vakuutus. Rovastinna ei tätä akkain puhetta kuunnellut, hoiteli vaan Ailia, mikä heikkona sairaana ja vaaleana kuin haavan lastu makasi kentällä. Ja kun ei osannut enää mitään tehdä sen ensimäiseksi hoitamiseksi, niin alkoi rovastille: "Ailin ei ole hyvä tässä. Lähdemme kai kotiin. Eikös lähdetä, vai mitä sanot, Hermanni?
Laskekaa minut rantaan vain. Luuletko pääseväsi sillä pikemmin? Kyllä tämä laitatuulessa kulkee yhtä nopeasti. Ei lähdetä vielä takaisin, rukoili Agnes ja katsoi suloisesti Anttiin. Mutta kun Liisi voi pahoin? Hän sanoi sen epäröivällä, matalalla, puoleksi kysyvällä äänellä. Antaa Liisin mennä laivaan, koska hän itse tahtoo. Hän hymyili ja nyökkäili minulle. Eikös niin Liisi?
Eivät jalat enää oikein kannattaneet. Nivelet tuntuivat helpponevan, ja yhä tiheämmin tungeskeli leukojen väliin haikea haukotus. Eikö lähdetä kotiin? Johan tämä on nähty... Lähdetään vain... Ja he lähtivät kaksitellen kaupunkiin kohoamaan. Kulkivat verkalleen kukin kotiaan kohti ja tuumivat kadunkulmassa erotessaan: Niin on, niin se on.
Eiköhän lähdetä velliä suolaamaan, tuumaili toinen ja rupesi panemaan latinkia pyssyynsä. Noin puolen tuntia olivat miehet seisseet paikoillaan, kun joukosta kuului tukahtunut huudahdus. Kas tuota! Ja huutaja osoitti ylöspäin kartanon seinään. Siellä vähän matkan päässä katon rajasta tunki seinästä sakea savu. Uhkaavana se kohosi kuutamoista taivasta kohti.
Sitäpä minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan? Lystin ajuunko? Niin, kun rautatien masiina tulee tähän ... kohta kai se tulee ... niin lyöttäytään yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa ... olisihan tuolla soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? ... eikö lähdetä? Minkä se maksaa?
Kun edes sulaisivat, ja kun pian tulisivat laivat! Mutta eivät sulaneet jäät eivätkä päästäneet laivoja tulemaan. Siellä ne vain liikkumattomina ja jäykkinä lepäsivät talvellisilla tiloillaan, tuumien omia tuumiaan ja tukkien tien ihmisten innolta... Kaikilla on aikansa ja meillä on kanssa. Ei tästä ole ennenkään tähän aikaan lähdetty, eikä lähdetä nytkään.
Eikö lähdetä kemuja katsomaan?" "Lähdetäänpä vaan." "Noh, kissa vieköön! Minusta kuuluu jalkain kopinaa," lausui toinen pojista, kun olivat tulleet Kallelan pihaan. "Niin minustakin," kuului toverin yksitoikkoinen vastaus.
No eikös nyt lähdetä kokolle joka kynsi, missä se on se teidän kokko? Tässä se on lähellä, tuossa kankaalla, Niinpä lähtään sitten. Ja anna Rykämä viulusi soida. Muut menivät jo kokolle ja sinä tietysti tulet mukaan. Miks' ei? Minä pelkään. Mitä sinä pelkäät? En tiedä, mitä se on. Kuule, kerro minulle, kerro! Onko sinulle mitä tapahtunut? Ei, mutta muistan tuota äskeistä kohtausta.
Markka. Vai markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa? En minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ... markkahan siitä ... eiköhän lähdetä ... vaan en minä tiedä... Lähdetään nyt vain ... pitäähän sitä siinäkin! Eikö se Ville lähtisi mukaan? En minä ... kyllä se teiltä yksinkin passaa. Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti tultu...
"Ei velikulta me lähdetä, en ainakaan minä lähde", sanoi Sankkolan Matti. "En minä, en minä, en minäkään lähde", kuului kaikkien poikain suista sanat: "Mutta mitäs tekisimme? Jotakin kai pitäisi tehdä. Sanoisimmeko vaan konstaapelille", kuului Eskon alakuloiset sanat.
Päivän Sana
Muut Etsivät