Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
"Sinä et tiedä mitä puhut", keskeytti häntä kuningas vihastuneena. "Helmiä! Voivatko kaikki itämaan helmet poistaa häväistystä Englannin lippua vastaan? Voivatko kaikki kyyneleet, mitta naisen silmä koskaan on vuodattanut, pestä Richardin maineesta tahraa? Menkää, madame, ja oppikaa paremmin tietämään paikkanne, aikanne ja vaikutusalanne. Tätä nykyä meillä on toimia, joihin te ette voi puuttua".
Hän avasi verkalleen raskaat silmänluomensa ja loi sanomattoman hellän katseen poikaansa, jonka kyyneleet kuumina vuotivat hänen kylmälle otsallensa ja näyttivät tahtovan tuota pakenevaa henkeä pidättää maallisessa majassansa. Hänen huulensa, jotka tähän saakka olivat olleet kovasti kiini puristetut, aukenivat, ja hän alkoi puhua, mutta niin heikosti, ett'ei voinut eroittaa sanoja.
Minä olen jo puristanut Teidän, niinkuin waimonikin sydämen kuiwaksi kyyneleistä! Itselläni olisi wielä kyyneleitä, mutta ne owat woimattomat, niiltä puuttuu tahdon woima. Kaikki on mennyt, kaikki on hukassa! Mennyt on miehen arwo ja kunnia, mennyt on waimoni ilo ja terweys, menetetty on wanhempien ilo ja toiwo ja murhe ja kyyneleet owat saatetut sijaan.
Joskin eivät he mitään voi todistaa, niin ovathan ainakin hetkeksi saaneet minua häväistä". Näin lausuttuaan Helena puhkesi itkemään, peitti käsillään silmänsä ja istui hetken näin. Kyyneleet vuotivat myös Valpurin silmistä. "Minun armas Valpurini", sanoi Helena nyyhkien, "sinä rakastat minua sydämmestäsi, sen osoittavat nuo kyyneleesikin, vaan sitä tunnen myös sydämmessäni".
Lähetettyään Wengelin viemään teetä isällensä istuutui hän pianon eteen, vaan tänään oli hänestä mahdoton soittaa. Otsa käden nojalla istui hän ja kyyneleet tippuivat koskettimille. Kun niin kauniin päivän piti loppua niin suruisesti! Tuuli oli kasvanut rajummaksi ja suhisi portin viereisissä lehmuksissa ja pudisteli ikkunain peitteitä.
Noin puolen tunnin kuluttua aukeni ovi ja kuningas astui sisälle Pfaltsin kreivin, Valdemarin sekä hovipojan kanssa. Kaksi rakastunutta lankesivat kielettöminä toinen toisensa syliin, ja ainoasti kyyneleet tulkitsivat heidän sydämensä iloisia liikutuksia. Kun heidän ensimäinen ihastuksensa oli vähän hiljennyt, vei Valdemar Signen mustan hovipojan luokse, joka seisoi ovella.
Ja kyyneleet valuivat pitkin Dorotean poskia. Hänen pimeä yönsä oli nyt loppunut, häikäisevästi säteilevä aurinko oli noussut ja loi nyt päivänpaistetta hänen sydämeensä.
Hän kumartui sairaan puoleen, jonka suljetuista silmistä kyyneleet virtasivat, ja hän suuteli noita itkeviä silmäparkoja, hän joi noita kyyneleitä. "Teidän pitäisi mennä tiehenne, ystäväni", sanoi tohtori vihdoin, "te häiritsette minun työtäni." Palvelustyttö tuli ylös ja sanoi, että herra Beauchêne oli tuolla alhaalla ja kysyi, mitenkä täällä jaksetaan.
Hän muistaa kaikki, ja se on tämä muisto, joka kyyneleet on hänen silmiinsä saanut. Hän on saanut Johanneksensa takaisin. Hänen unelmansa silloisena myrsky-yönä tässä huoneessa ei ole valhetta ollut. Johanneksen sydämestä on juossut veri; mutta kun se on lakannut juoksemasta, hymyilee puhdas kuva, Marian kuva samassa sydämessä. Maria ei nyt ole iloinen, vaan hän on onnellinen.
Hän jo hetkisen ajan aikoi herättää äitiä, mutta luopui siitä. Hyväksi onneksi oli Knut lyhyt ja kuiva, hän ei kertaakaan katsonut Korneliaa. Kuin hän oli tutkinut pienokaista, hän sanoi: »On toivoa.» »Hyvä Jumala!» Kornelia huudahti, ja kyyneleet herahtivat silmiin. Unohtuneet olivat kaikki epäilykset, poissa kaikki ujous.
Päivän Sana
Muut Etsivät