Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Entä lapsi? Mihin se on joutunut? Sen sai hän viedä mukanaan. Tuo yht'äkkinen tieto oli vaikuttanut Elliin niin, että hän teki kysymyksensä hermostuneesti, melkein kiivaasti, niinkuin olisi tahtonut ajaa luotaan jotain, joka tunki hänen päälleen: Entä se mies? Hän matkusti mukana. Hän siis rakasti häntä? Kyllä kai. Se oli kuin helpotus, vapautus.
Sana, jolla hän puheensa keskeytti, kajahti kuin epätoivoinen tuskan huudahdus, jonkatähden Katri pyyhkäisi kyynelet silmistään ja hämmästyneenä häneen katsoi. "Yrjö, mitä tämä merkitsee?" kuului hänen vakaa kysymyksensä.
»Kaksituhatta miljoonaa jää pääoman osalle. Kuluttaako sitten pääoma sen jäännöksen, mikä sille jää suoritettuaan kustannukset? Kuluttaako pääoma koko tuon kaksituhatta miljoonaa?» Ernest pysähtyi hetkeksi jättäen kysymyksensä läsnäolevain vastattavaksi. He pudistivat päitään. »En tiedä sitä», sanoi eräs heistä avomielisesti. »Tietysti tiedätte», jatkoi Ernest. »Ajatelkaahan vain.
"Huoneeni oli jokseenkin suuri ja komea, kirjotuspöydällä, kirjakaapilla ja pöytäkellolla varustettu. "'Tahdotko palvelijaa auttamaan, poikaseni? "'Auttamaanko? Kysymyksensä minua suututti; isoisä oli ankarasti vaatinut, että jokainen niin paljon kuin mahdollista yksin koettaisi tulla toimeen. "'Enhän minä voi tuntea tuollaisen pienen hellikkiherran tapoja. Vieraitten mentyä palaan.
Hän tunsi äänensä kuuluwan yli kaikista muista ja sen hän ei tuntenut wäsyttäwän rintaansa. Kun Ebba rouwa aamulla oli noussut wuoteeltaan, oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, kuinka Annan oli laita. Palwelusta tekewä piika sanoi hänen wielä makaawan. "Minä tahdon tietää onko hänelle mitä tapahtunut", sanoi Ebba rouwa, "sillä minä näin hänestä niin kummallisen unen.
"No niin", toisti hän kysymyksensä, "mitä uutta kaupungilta?" "Ei mitään, kaduilla oli niin hiljaista ja rauhallista, että poliisi olisi voinut nukkua, jos olisi tahtonut. Järjestystä ei häirinnyt muu, kuin että kuningas ajoi oopperaan." "Entäs päivällinen, millainen se oli?" jatkoi Henriette, joka välttämättä tahtoi kuulla uutisia.
Eikä se ajatus tahtonut niinkään pian kulua tuntumattomaksi. Vähän päästä tuli siihen äiti. Maisteri oli mennyt, ja Elli istui yhä entisellä sijallaan. Täällä oli maisteri ... oliko puhetta siitä? Oli. Uudistiko hän siis kysymyksensä? Uudisti... Ja mitäs sinä? Minä suostuin. Vaan rakastatko sinä häntä siis todellakin oikein? kysyi äiti arasti.
Hän tiesi kysymyksensä tarpeettomaksi, mutta hän oli itse niin levoton, että hänen täytyi saada vaihtaa edes joku sana Uutelan kanssa, tutkiakseen missä mielentilassa tämä nyt oli. »Mene sinä vaan», vastasi Uutela ja koetti nyökäyttää päätään. Mutta Keskitalo huomasi, että hän oli kokonaan omiin ajatuksiinsa vaipunut ja puhui aivankuin ulkopuolitse itseään.
Mikko nauroi ja sanoi: »En minä ainakaan osaa sellaisia tehdä, ei vaikka!... Kyllä minä monta kertaa yrittänyt olen, mutta ei vaan lähde mitään. Eikä niitä tahdo kukaan tähän aikaan saada... Jaa, mutta se vaarivainajan tupakkahuhmari, tuliko se jo kirjaan, kanttori?» Kanttori ei kuullut. »Kuuliko kanttori?» »Hääh?» »Niin että», ja Mikko kertoi uudelleen kysymyksensä.
Samana päivänä kuin kardinaali tuon kirjeen sai, teki kuningas taas hänelle tavallisen kysymyksensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät