Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Oi viisas Eben Bonabben," huudahti hän, "sinä olet ilmoittanut minulle paljon maapiirin viisaudesta; mutta vielä on yksi asia, josta en tiedä mitikään, ja josta mielelläni tahtoisin saada jotain tietoa." "Prinssi esittäköön vaan kysymyksensä, ja kaikki mitä on hänen palvelijansa ymmärryksen ahtaalla alalla on hänen palveluksekseen."
Rimpisen tervehdykseen vastasi hän pyytämällä tätä istumaan alkaen sitten kylmällä, hermostumattomalla tyyneydellä keskustelun. Ensimäinen kysymyksensä oli Rimpiseltä: Onko herra kauppamatkustaja? Mitenkäs herra Haataja on semmoiseen käsitykseen päässyt! Tai erehtyisittekö ulkonäössä? Minähän olen vaan työmies ja kuulun lakkolaisiin! Ei se ole erehdys! vastasi Haataja.
Oli kuin olisi Aadolf nähnyt tuota naista ennen, vaan ei muistanut kuka hän oli. Missä minä olen? oli hänen ensi kysymyksensä. Mäntysuon Inkerin luona, kuului vastaus, ja nainen ojensi hänelle maljan, kehottaen häntä siitä juomaan. Juoma oli erittäin sulomakuista ja vaikutti virkistävästi nuorukaiseen. Aadolfin toinen kysymys koski hänen seikkailutoveriaan.
"Käy vaan; mutta tiedätkö, aikovatko kaikki veljesi mennä sinne?" kysyi kirkkoherra, oikaisten istumisesta kasaan painunutta vartaloaan. "Minä menen kysymään," vastasi Maria, ja riensi veljiensä asuntoon pihan toiselle puolelle. Täällä mainittuaan "hyvän huomenen" ja tehtyään kysymyksensä, sai hän vastauksen: "Mennäänhän toki; siellähän ehkä saadaan viettää hauska ilta."
"Tuo on ihan varmaan hätäkello", huudahti katteini Malm, ratsastaessaan joukkonsa etupäässä, toisella puolella prikaatinajutantti Vallgren ja toisella kornetti Brandenburg. "Onkohan tuo Juvan kirkolta?" Rietu Pekkolainen, joka oli varsin lähellä katteinia, kuuli hänen kysymyksensä ja vastasi: "Niin, herra katteini! Suokaa anteeksi, että puutun puheesenne, mutta tuo soitto kuuluu Juvan kirkolta!"
Hän uudisti kysymyksensä ja astui lähemmä. Silloin rupesivat kaikki kolme täyttä kurkkua kirkumaan ja vanhin tytöistä huusi yli muiden: Emme koskaan syö noidan ruokaa; noidan ruoka muuttuu madoiksi! Jaana koetti turhaan rauhoittaa pienokaisia, kun ovi samassa aukeni ja kaksi oudon näköistä henkilöä astui sisään. Toinen oli melkein musta siitä luonnollisesta syystä, että hän oli hiilenpolttaja.
Hellillä sanoilla hän sairasta puhuttelee; pienillä käsillään pyyhkii hän pois hien sairaan kuumalta otsalta. He ovat vaan kahden kamarissa. Sairaan silmät, jotka väliin kääntyvät oveen päin, näyttää että hän kaipaa jonkun kolmannen. "Missä on Tahvana, missä on minun poikani" valitti sairas. Jo useita kertoja oli hän tämän kysymyksensä kertonut.
Kun muut olivat iloisina palanneet kotiin miehinensä, poikinensa ja isinensä, oli hän nyt ainoa, joka toivotonna jäi meren rannalle seisomaan. Jokaiselta rantaan tulevalta veneeltä oli hän kuulustellut miehensä kohtaloa, alinomaa oli hän kertonut kysymyksensä, ja vihdoin hän sortuneella äänellä kääntyi viimeisen puoleen.
Kyösti antoi hänen uudistaa kysymyksensä pari kertaa, teki sitte liikkeen kuin olisi hän yhtäkkiä herännyt ja vastasi niin puoliunisella äänellä kuin suinkin. Ryssä, joka nyt oli yksin, jupisi muutamia ymmärtämättömiä lauseita, nauroi uudestaan ja poistui, huolellisesti suljettuansa oven. "Nyt taikkei koskaan", ajatteli Kyösti ja lähestyi akkunaa. Samassa kuuli hän pitkän ulvonan.
Copperfield ja te, Miss, olette kaksi eri ihmistä. Jos Mr. Copperfield tahtoo kuulla jotakin minulta, uskallan muistuttaa Mr. Copperfield'ille, että hänen sopii asettaa kysymyksensä minulle. Minun tulee säilyttää arvoani". Hetken taisteltuani itse kanssani, käänsin silmäni häntä kohden ja sanoin: "te olette kuulleet kysymykseni. Pitäkäät sitä teille itselle tehtynä, jos niin tahdotte.
Päivän Sana
Muut Etsivät