Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
»Onko se siinä taasen?» kysyivät suuren astiakaapin hyllyillä etunojossa lepäävät lautaset. Sillä he olivat ylemmillä hyllyillä ja heillä oli muutenkin huonompi näkö. »On!» vastasivat alihyllyillä olevat lusikat surullisesti. He tarkottivat harmaata miehen hattua, joka lepäsi hyllyn, ruokakaapiksi ulkonevan alaosan kansilaudalla. »Se on nyt jo toinen yö», jatkoivat lautaset. »Niin on!»
Haettiin muita pastorivainajan kirjoituksia, pantiin niitä kuittien kanssa rinnakkain, nuuskittiin ja sihdattiin, eikö jossakin kirjaimessa olisi jonkunkaan mutkan eroitusta, mutta vaikka kuinkakin olisi koettu olla tarkkoja ja kärkkäitä löytämään noita eroituksia, ei niissä kuitenkaan mitään semmoista löytynyt. "Tahdotko maksaa meille hyvällä osamme?" kysyivät sisaret ja vävyt lautamieheltä.
Teidän pitäisi kaikkien tehdä samoin, sillä sen minä sanon teille, että tässä on leikinteko kaukana! Muistakaa vain, että minä sen olen sanonut teille." "Minäkin olen sanonut sanasen, vaikka toiseen suuntaan," virkkoi Petronius. "Tigellinus nauroi, kun väitin heidän puolustautuvan. Nyt sanon vieläkin enemmän: sanon, että he voittavat!" "Kuinka? Kuinka?" kysyivät muutamat äänet.
Ota kiin'!" Ja nyt ajettiin täydellä todella talollisia takaa. Eräällä harjanteella he saavuttivat neljä talollista, jotka yhdessä ryhmässä hosuivat pois koiria kimpustaan. "Mitä te tahdotte?" kysyivät he eteenpäin ryntääviltä suomalaisilta. "Missä Vappu on?" "Emme ole ketään nähneet, emmekä tiedä, missä se noita-akka on."
Missä sinä olet ollut, kun me huudettiin? he kysyivät. Nukuitko sinä? Ei saa enää milloinkaan Pollea lyödä, vastasi Heikki. Mitä sinä horiset? Vaan pitää kaulaa taputtaa jouluna, toimitti Heikki. Kun minä isoksi kasvan, niin en anna kenenkään Pollea lyödä.
Sitten muistivat ne äkkiä jotakin ja kysyivät, eikö Jaanalla ollut sulhanen kotipuolessaan ja eikö hänen ollut pitänyt mennä naimisiin. Se matkusti Amerikkaan, selitti Jaana heille lyhyesti. Ylioppilaat käänsivät Amerikan hameriikiksi, olivat sukkelia mielestään ja tarjoutuivat Jaanalle sulhasen sijaisiksi. Jaanan täytyi usein naurahtaa heidän hullutuksilleen.
Mitä uutta?! kysyivät vastaan rientävät toverit. Mitä sait tietää? Mitä hän sanoi? Siihen ei tullut mitään vastausta. Mikä sinun on, Segebaden? ihmettelivät toverit. Luulisi että sinun on täytynyt niellä kaikki nuo pihlajamarjat kunniaportissa. Ha, ha, ha! Niin olenkin, vastasi Segebaden, katsomatta heihin. Hyi, hitto, hyi! III Luku. Manifesti.
Kun toiset kysyivät, missä hän oli ollut, mitä tehnyt, millä kumman lailla oli saanut aikansa kulumaan, ei hän muuta kuin hymyili. Betty ei voinut kylläksi ihmetellä. Olga vei edes kirjoja mukaansa, joita luki, mutta Hannalla kun ei ollut kirjoja, ei käsityötä, ei kerrassa mitään. Nukkuiko hän siellä, vai mitä kummaa? Vastausta ei tullut, hymyilyä vaan.
Blasius-ukko kiirehti häntä vastaan ja kysyi mitä kuului, Marian jäädessä seisomaan loitommalle ja kääntäen häneen levottoman silmäyksen. "Ei mitään!" änkytti Niilo ja hänen äkkinäisyytensä sijaan tuli nyt kainous ja hämi, nähdessänsä niin monta ylhäistä herraa edessänsä. "Se oli vaan vähäpätöinen seikka!" "Mitä? mitä?" kysyivät kaikki herrat, ja nousivat äkkiä istuimiltansa.
Mitä te tuossa niin salaisesti poltitte? kysyivät he ja mainitsivat vielä pari sanaa vakoilemisesta ja ammuttamisesta. Minä en tiennyt, mitä vastata, ja tämä seikka se ei suinkaan tilaani parantanut, Nuo pahukset, huomasin minä, hieroivat vaan riitaa minun kanssani. He julistivat minut epäluulon-alaiseksi ja veivät minut vahtitupaan. Siellä minun piti antaa heille takkini, saappaani ja hattuni.
Päivän Sana
Muut Etsivät