United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei aikaakaan, niin kohtasin kaksi kasakkaa, jotka kysyivät: "Kuda tij jedos?"
Lieneekö hän ollut vähemmin taikauskoinen kuin muut, vai mitä, hän otti kuin ottikin Anna Leenan palvelukseensa. "Eikös sinua kamoksuta, kun noitatyttö on talossasi?" kysyivät naapurinsa häneltä. "Eipä sanottavaksi. Eihän kettu luolansa lähellä pure; muutoin näkyy Anna Leena olevan oikein oiva tyttö". Ja niin hän olikin.
He kysyivät olisinko minä tarpeeksi rohkea, jotta voisin rautatien postivaunusta viedä pienen, punaisella Marokon nahalla päällystetyn arkun, joka ei sisältänyt mitään muuta kuin paperia. Vähän vastusteltuani suostuin. Käskystäni rouva Forbes oli tähän asti puhunut; mutta nyt kertominen näkyi alkavan huvittaa häntä itseään, ja hän jatkoi sitä sujuvasti.
Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia, kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä ovenraosta kuullessaan. Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies.
He eivät minulle leipää antaneet, vaan he veivät minut sinne, missä he asuivat; he kysyivät, mistä minä olin, he kysyivät nimeäni, säätyäni, ja he saivat tietää tuon. Ja nyt! Ei hätää enää. Rakas kuin veli olin minä heille. Arvaa, arvaa, Mariani, kuka tämä herra oli! Ei vähäarvoisempi kuin Ruotsin ministeri«. «Vaan tässä alkaa elämäni ensi osa loppua.
Kuin he kuulivat hänen ystävällisen äänensä, tiesivät he varsin hyvin, vaikka ei kukaan ollut sitä heille sanonut, että se, jota hän puhui, oli Jumalan omaa sanaa, joka on täynnä armoa ja ijankaikkista totuutta. Ei kukaan pikku lapsi kysynyt Jesukselta niin, kuin ijäkkäämmät ihmiset useinkin kysyivät: kuka sinä olet? mistä sinä tulet? kuka sinut lähetti?
He ja karhut ovat epätoivossa; hän ainoastaan on tyyni. Kuukausi sitten tuli hän ylös minun luokseni ja pyysi minulta saada kömpiä konttooriini. Niin ymmärrettävää. Kohta sen jälkeen tuli kaksi Väinön kotkaa ja kysyivät minulta, olenko minä nähnyt herra Gyllensvingel'iä. En tietysti. He näyttivät vähän epäluuloiselta, mutta minä otin kunniata tuottavan ryhdin, ja he menivät.
Vanhat ystävämme kapinoitsivat ja kysyivät, mitä olivat rikkoneet meitä vastaan, koska heitä niin kohtelimme.
Selvää on, että olen joutunut epäluulon alaiseksi; sitä paitsi on poissaollessani pantu toimeen kaunis juttu... »Mikä juttu?» kysyivät kaikki katseillansa. »Luulen, että on kysymys jostakin sotaretkestä Dalmatiaan. Sen on tuo helvetin gascognelainen keksinyt... Oi, sanoinhan minä jo heti, että se riiviö olisi samassa tuokiossa ollut toimitettava hiiteen!»
Laiva vihelsi pitkän, kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pysähtyi Lahnaniemen laituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysköyttä vastaanottamassa. Lahnaniemen isäntä, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivasta maihin. Joudettaisiinko me vähän hupia ajamaan? kysyivät laiturilla olleet rengit isännältään.