Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Vaikka täällä on kalliimpaa", jatkoi konttoristin vaimo, "tulin minä kuitenkin tänne, koska olin päättänyt, ett'en koskaan enään käytä sitä kätilöä, joka kirvoitti minut pikku tytöstäni. Minä olin nähnyt liian paljon hänen luonaan, ja niin likaista ja niin paljon vastuksia!" "Kuka hän sitten oli?" kysyivät toiset. "Oh, ilkeä lurjus, jonka pitäisi olla linnassa.
Pienet lapset, jotka olivat maata panemaisillaan, kuulivat kuinka piiat kyökissä päivittelivät; vaan kun kysyivät äidiltään mitä oli tapahtunut, vastattiin heille vaan, että sitä ei pienille lapsille kerrota; ja siitä he päättivät että se oli jotain hirvittävää ja hiipivät vavisten peitteen alle. Vaan itse huhua kerrottiin useilla eri tavoilla.
Tähän suuntaan hän jatkoi lähes pari tuntia, mutta sillä välin istui Kölliskö ystävineen kamarissa. Sinne oli myöskin vetääntynyt muutamia epäileväisiä, jotka kysyivät heidän neuvoansa muutamissa kohden, missä eivät mielestään olleet hyväksyneet Aapon opetuksia.
Siis olivat kaikki ilmitulessa, ja opettaja oli hyvillänsä ja tyytyväinen, kun oli saanut sen tulen syttymään. Kun hän toisena iltana taas tuli, oli siellä enämpi talonpoikia koossa kuin tavallisesti; he eivät enää kirjaa peljänneet, vaan keräytyivät kaikki hänen ympärillensä ja kysyivät: "Onko teillä taas mitä lystiä samanlaista kuin eilen?"
Kaikki vaimot sisältä juoksahtivat ulos ja kysyivät: "Kukaan ei ole kaiketi saanut vahinkoa, eli tärvellyt itseänsä?" "Ei!" kuului vastaus; "kaikki olemme hyvin vahingotta." Yksi vaimoista pysähti kuitenki kaiken tämän alla sisään, ja se oli ompelia Anna.
Silmät pyöreinä ja odottavina kysyivät äidiltä: Mikä siis on asiana? Onko se hyvää vai pahaa? Mutta äiti ei ruvennut kohta antamaan selityksiä näihin ilmeisiin kysymyksiin. Selkäsaunan piti olla asian tärkeyttä vastaava.
Mutta joudun liika kauvas kerrottavastani asiasta. Ensimmäinen, mitä maanmieheni kysyivät hiukan toinnuttuaan, oli tämä: "Onko siinä perää kun sanotaan että täältä voisi vielä päästä Suomeen?"
»Senkin hölöhuuli!» sateli hänelle vastaukseksi ja sokuriastia muuttui hänen edestään pöydän toiseen päähän. »Kauankos tuo mörtsi ne sisäänsä purnuaisi», lisäsi vielä joku. Tällä välin oli trahteerin edustalle kokoontunut joukko uteliaita. »Mitä teillä on siinä pytyssä?» kysyivät he. »Mitä se teitä liikuttaa?» »Ei, ei, mutta mehän kysymme vaan. Ei me puhuta kellekään.» »Ei sittenkään!»
Siellä se reessään istuu ja laittoi teitä hakemaan. Mitä hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos. Muutamia kirjureja hyppäsi heti hänen jälestään oven raosta katsomaan. Sielläkö se reessään vielä istuu? kysyivät heiltä toiset. Jo nousee ylös... Mitä varten se ei tule sisään?
Hän ratsasti koko ajan edellä ja huuteli toisille sadat kerrat päivässä: »Hei, toverit eteenpäin!» Ja niin kuljettiin päivä toisensa jälkeen aamusta varhain myöhään iltaan. Ratsumiehet kysyivät häneltä: »Miksi kiiruhdattekaan näin vinhasti, herra tallimestari?» mutta hän vastasi: »Ajatelkaa vanhempain surua, josta me saamme tehdä lopun.
Päivän Sana
Muut Etsivät