Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"Hei Antti, hupi-Antti, Kuinka helttusi jaksaa?" MALVOLIO. Narri! "Minust' ei hän huoli." MALVOLIO. Narri! "Miksi lempi kuoli?" MALVOLIO. Narri, sanon minä! "Toista lempii," Kuka kutsuu? MALVOLIO. Narri hyvä, jos tahdot kiitollisuuteni ansaita, niin hanki minulle kynttilä, kynä, mustetta ja paperia. Siitä olen sinulle ijäti kiitollinen, niin totta kuin olen kunniallinen mies.
Hän kääntelee ja pudistelee auraansa, eikä kynttilä vaan sammu. Minunkin aikana hän pudisti auraansa, käänsi sen kieltä, järjesti sen, eikä kynttilä vaan sammu, palaa vaan palamistaan. Mitä hän sitten sanoi? kysyi vouti. Mitä sinä puhuit hänelle?
Mutta Sanelma Kinnusellakin oli keinonsa. Hän sanoi: Viedään sormus sinne. Sormus?... Naimasormus? toisti rampa. Niin. Minkäpä sille mahtaa, vastasi Nelma. Ja seuraavana päivänä rampa pukeutui pyhäisiinsä ja lähti Helsinkiin. Vei kaniin kultasensa sormuksen. Sanelma Kinnunen palasi Helsingistä Lapinlahden akan luota. Hän oli kovin kalpea. Sakriksen mielestä niin kuin kynttilä.
"Hän on palava kynttilä ja koristus kristikunnalle, niin hän todellakin on ja hänen ympärille nousee herttainen lapsilauma," lisäsi Mr Mac Snagley; "ja sitte on hänellä vielä tuo sievästi kasvatettu vanhin tytär niin lempeä ja hurskas ja totiseen jumalisuuteen innostunut Miss Klytie."
Mutta hetken kuluttua kääntyy hän majurin puoleen ja sanoo: Te olitte oikeassa! Bartekimme seisoo yhä suorana kuin kynttilä, tyytyväisenä, sydämmellisesti tyytyväisenä itseensä ja koko maailmaan. Kuka on tänään voittanut tappelun? kysyy kenraali taas. Sen olen minä tehnyt, Teidän Ylhäisyytenne! vastaa Bartek arastelematta. Niin niin, se on kyllä totta. Tässä saat palkintosi.
Tien meille toivo hauskuutta, kuin kirkas kynttilä, se kirkkaamman vain valon saa, kosk' yö on pimeä. Goldsmith.
Mut vaikka se loistaa Voi hetkisen vaan, Se pimeyttä poistaa Ja varjoja maan. Kun synkkyys maan peittää, Se valoa luo Ja säteitä heittää Ja hyötyä tuo. Myös kynttilä pieni Mä pääll' olen maan. Tääll' kestävi tieni Ajan rahtusen vaan. Mut valoa näyttää Mun virkan' on myös, Oi, Herra, ett' täyttää Sen voisin mä työs!
Oli jo pimeä huoneessa kun Elsa tuli kynttilä kädessä, jonka hän laski pöydälle ja vähän sen jälkeen tuli hän uudestaan kahvi-tarjottimen kanssa. Maisteri nousi istumaan ja otti kahvikupit käteensä. Vähän aikaa mietittyänsä alkoi hän ryypiskellä. Kun maisteri viimeistä kahvitippaa suuhunsa kaasi, saapui rouvakin kamariin.
Kuitenki näkyivät heidän jälkensä tiellä, ja Juoseppi noudatti niitä edemmä ja kauemma, ja vihdoin, ylhäällä mäen päällä Jumalan kiitos olkoon! sieltä näkyi yksi kynttilä, monta kynttilää; sieltä näkyi suuri, kirkkaasti valaistu huone! suloinen tieto, että ihmisiä asui siellä nokisen katon alla, läpivavahti nyt eksyneen pojan.
«Isä!« huutaa Maria äänellä, jota turhaan koettaisimme selittää. Hän ei vielä tiedä, että se, jolle hän tämän nimen antaa, on muuttanut pois murheen laaksosta. Majurin viimeiset sanat olivat: «Sammuta tahi vie pois kynttilä, minä en siedä sen valoa«. Vaan aina lähemmäksi tulee valkea, aina enemmän enenee savu huoneessa. Maria ja Anna eivät näy siitä huolivan.
Päivän Sana
Muut Etsivät