United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hermina huomasi, mitä jo moni häntä ennen oli huomannut, nimittäin, että läkki ja kynä ovat paljoa avoimmat, kuin me itse. Ainakin tämä soveltuu naisiin. Me miehet puhumme halusta totuuden, naiset sen kirjoittavat halukkaammin.
Samassa veti herttua esille muistikirjansa ja kra-kra-krapisi kynä... Tällä luonnonäänellä tarkoitti kunnon mies jäljitellä hetkeä, jolloin suojelija merkitsi kirjaan Mérautin kolmen pojan nimet.
Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli pöydän luo. Saako tässä kirjoittaa? kysyi hän tirehtööriltä. Tule tänne, istu, sanoi tirehtööri: tuoss' on sinulle kynä. Osaatko kirjoittaa?
Lumottu onko poikanen vai kynä? Nuo sadut syntyi aavistuksen mukaan Ikäänkuin ne ois ennen tiedettynä, Vaikk' ei niit' ollut kertonut vaan kukaan. Jo pojan luo tul' opettaja hyvä. Hän hämmästyy tuon kirjoituksen suhteen. Katseensa tuima koht' on lieventyvä. Jokohan saapi työstään poika nuhteen.
PASTORI. Arvasin juuri. Vai ne olivat sinun kirjoittamiasi. JUSSI. Pappa ne siis luki? PASTORI. Illalla ne vasta luin oikein, silloin vaan silmäilin. Mutta nyt hain lehdet uudelleen käsille, nähdäkseni, minkälainen kynä sinulla on. JUSSI. Noo ja mitä pappa sanoo siitä? PASTORI. Ooja, hyvä vallan. Sujuva ja selvä. JUSSI. Samaa ne ovat kehuneet, toveritkin.
Pulpetin ääressä hikoili vanha kirjanpitäjä Grenman tuhansien huolien painamana, kynä kummankin korvan taa pistettynä; pöydän ääressä istui mahtava Lauri Larsson itse, edessään suuri kasa kirjeitä ja konttorikirjoja. Sen useampia henkilöitä ei tässä konttorissa ollutkaan.
Hän nousee rauhatonna ylös. SIHTEERI. Hän ei vielä tule! Ja minä olen kaksi tuntia jo odottanut, kynä kädessä, paperit edessä, ja juuri tänään olisin niin mielelläni tahtonut päästä aikanaan irti. Olen kuin tulisilla hiilillä. Minä töin tuskin maltan pysyä yhdessä kohti. "Ole tunnilleen täällä", käski hän mulle vielä lähtiessään; nyt ei hän tule.
Muutoin, ei missään muistelmassa niiltä ajoilta, joilta kumminkin niin paljo muistelmia on jälellä, havaita tätä arvokasta herraa syytetyn, ei edes vihamiestenkään puolelta, ja niitä hänellä kyllä oli sekä kynä- että miekkamiesten joukossa; ei missään tule näkyviin, sanomme, että tätä arvokasta herraa olisi syytetty ottaneen maksua seidiensä aputoimista.
Hänellä oli ollut niin huono kynä, siitä se tuli »Entä kuutonen historiassa?» »Minä en tietänyt, että meillä oli historiaa, minä luulin » »No niin» sanoi isä leppeästi. »Ja tuo seuraava viitonen, taas maantiedossa? On kai siihenkin jokin syy?» »Niin, se, tuli taas siitä,» hän jatkoi rohkeasti, »että ... että»...
»Ei ei suinkaan», sai Letta sanotuksi hitaasti kuin haaveesta heräten; »voisihan se olla kylläkin ... kylläkin hauskaa.» »No niin kenen siis?» tiukkasi Jakob. »Ehkä serkkuni Konstance Kiönigin», vastasi Alette mietiskeltyään. »Niin, onhan hän kirjeistä päättäen sekä hauska että sukkela... Ota kynä käteesi ja kirjoita heti pyydä häntä tulemaan niinpiankuin suinkin!»