Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tässä vaikeni puhuja; mutta kun kirkkoherra ei mitään vastannut, pitkitti edellinen "Kunnian herr kirkkoherra, me emme tarvitse teille sanoa, kuinka olette liittyneet sydämihimme, ja meidän kylässä ei löydy miestä, vaimoa eikä lasta, joka ei rakasta ja kunnioita herr kirkkoherraa. Me toivotamme nyt, että teille kävisi hyvin, ja saisitte paremman oltavan uudessa paikassa!
Muutoin oli syytös niin hirveä, ett'ei kenenkään haluttanut sitä heille sanoa; semmoisen asian sanojan täytyi olla joko tosi ystävän tai ankaran vihamiehen ja semmoisia ei Jaakolla ja Marilla tiheässä ollut. Mutta Jaakko oudoksui, miksi ihmiset niin umpikuljuisesti ja salakähmäisesti häntä katselivat kylässä käydessään. Jaakko parka!
»Tuleeko tauti päälle?» joku kyseli. »Niinkuin synti.» »Toranperän kylässä hypellään», tiesi muuan. »Todellako?» kysyi Levalan Lomppi. »Jos siellä hypellään, sitten on myöskin Taipaleen takaisia.» »Ihan varmaan.» »Niille tarvitsisi antaa hienoa puukömää.» »Oikein isän kädestä pitäisikin antaa!» »Minut ajettiin sieltä kerran pois makuuksilta ja se on vielä kostamatta.» »Ja sinä lähdit?»
Eläimet näyttivät ymmärtävän että nyt oli jotakin erinomaista käsillä, taas ihmisjahti. Snorikoff komensi koiriansa seuraamaan jälkiä. Koirat laukkoivat ensin järven rantaa ja sitte saarenrantaa myöten salmen rantaan, jossa ne seisahtuivat ulvomaan kylää kohden. "Ahaa", sanoi Snorikoff, "rosvon tapaamme ehkä vielä kylässä, malta, malta!"
Onnekseni oli se siivompi, kuin äskeinen koira. Ensin se vähän ärisi, mutta sitten oli vallan vaiti, olihan se pappilan koira. Hyväntekiäisiksi hänen suopeasta käytöksestänsä näytin hänelle sormen ja sanoin: älä sinä, kun olet pappilan koira, pure sormeani, niinkuin hävytön koira tuolla kylässä. Siihen tyytyikin koira, painoi päänsä kylkeensä ja ummisti samassa silmänsäkin kiinni.
Eva oli kai hiipinyt kuuntelemaan, sillä hän vakuutti aivan varmasti, että Anna se ei ollut, joka siinä kulki, että Anna laisinkaan ei ollut kotona: Anna oli mennyt pois jo aikaisemmin illalla Evan ollessa kylässä ja ennenkuin Lydia palasi, arvattavasti noin kuuden taikka seitsemän tienoissa; hän oli ehkä Hannulassa taikka myös kauppamiehen sisaren tykönä. Sivelinin kasvot olivat selvenneet.
Seuraavana aamuna läksi hän isänsä uuteen pitäjään, josta ei enää koskaan palannut. Kului viisi vuotta. Tapahtui sitte eräänä kesäpäivänä, että komeasti puettu nainen kaikkien ihmeeksi käveli kylässä ja katseli niin ihmetyttävän tutusti kaikkea: kirkkoa, pappilaa, puutarhaa ja sen suuria kastanjoita.
Ja niin sovitettiin marssi aina, ett'ei yötä oltu milloinkaan kaupungissa, vaan joka kerta jossakin kylässä, missä sotamiehillä oli täysi toimintavapaus ja kuningattaren hevosella maksuton muona. Silloin tällöin levättiin aina kokonainen päivä. Tällä tapaa ei tosin pitkälle päästy, mutta sen sijaan liittyi joukkoomme yhä uutta sotaväkeä, niin että meitä pian oli lähes 200 miestä.
Eikö siellä niitä suojeluskuntia ole? kysyi Mooses. On siellä suojeluskuntia, mutta ne eivät saa aseita. Oli meilläkin suojeluskunta, jonka Teppo ja Väinö perustivat, ja sillä pitivät kauan punaisia kurissa, etteivät meidän kylässä saaneet tehdä mitään. Aseista kun oli kova puute, niin Teppo sai houkutelluksi erään venäläisen punaisten varastosta varastamaan aseita.
Himmolassa, Niemen kylässä, kylläs tiedät, palvelin alun viidettä vuotta. Isäntä oli oivallinen mies, niinkuin sanotaan, teki työtä tuimasti ja vaati paljon väeltänsä. Mutta ilta tulee, kuinkas karjan laita on, keskeytin minä. Ehkä karja kotiin tulee, niinkuin ennenkin, sanoi hän, ja lisäsi: kuuntele nyt vaan vielä vähän aikaa, tarinani rupee loppumaan jo.
Päivän Sana
Muut Etsivät