Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Taas sinä", kuiskasi morsian suloisen pelon valtaamana ja pani kätensä silmilleen. "Jos suljen silmäni ja katson sisimpääni, niin näen taas hänen kuvansa, yksin hänen kuvansa syvimmässä sydämessäni. "Minä joudun vielä turmioon tämän kuvan vuoksi. Niin, ja niinhän tahdonkin", huudahti hän laskien kätensä alas ja meni aivan kuvan viereen, "niin tahdon.
Vaan tyttö onneton Täss' avutonna värjättää Ja nähdä kuvansa voi tuossa Hajalla hapsin Kauhistuen: Ja silmät! kamalat Miks itseäni pelkään? Peitä, autere, kuvani, Peitä kaikki ihmiskuvat! Vilkastuen: Tuolla tuolla päivän alla Aallottaret uiskelevat! Niin surutta niin iloisna. Viittovat minua sinne! Uinko tuon kiven selälle? Kiv' on kirkas, aalto raikas.
Ja luultavasti oli heillä kaikilla kuitenkin perustuksensa jonkinmoinen yksinkertaisuus, jonkunlainen lapsellinen hyvyys, jonka Jumala kerran tuntisi oman kuvansa viuhkana; mutta kas, tämä lapsi asui, kuten lapsi Göthildan sadussa, konttoorissa portaitten alla ja leikki "tittut'ia" toivon haltian kanssa, sillä aikaa kuin rukin-nuppi edusti salongissa ja kehui kristillistä miehuuttansa, sen asemasta, että hän häpeisi egoismin kylmää välinpitämättömyyttä kaikesta, paitsi tuosta rakkaasta minuudesta.
Hänen kuvansa otettiin vaakunamerkiksi valtakunnan suureen sinettiin ja hänen rintakuvansa löytyy Tukholman kaupungin vaakunassa.
Hänen kuvansa yhä asui sielussani ja teki sen iloiseksi.
Maailma jäljittelee taivaan Isää, *kuvansa mukaan* Teidät uudeks luo se; se muovaa, muuttaa, poistaa sekä lisää. *Valmiina* vihdoin jalustalle tuo se riemuiten Teidät: Kaavat täyttää hän! Hän henkii rauhaa kiven viileän! Kun lamput, kruunut luovat häneen valon, hän sopii koristeeksi koko talon! Tarttuu intohimoisesti hänen käteensä.
Tuntuvan viehätyksen tälle saloilta ja vesiltä saatujen kertomuksien kokoelmalle antaa se, että Suomen kuuluisin karhuntappaja, tuo 84:n vuotias Eero Heinäkangas on hyväntahtoisesti kertonut mainerikkaan metsäelämänsä muistot ja antanut kirjan arvoa korottavan kuvansa. Onni Wetterhoff. EERO JUHANI HEIN
Jumalat olivat, näet, tämmöiseksi kukaksi muuttaneet silloisen nuorukaisen, jonka nimen kukka sai kantaa. Nyt kävi Teiresias-tietäjän ennustus aivan selväksi: Narkisso ei päässyt korkeaan ikään, sillä hän tuli tuntemaan itsensä, s. o. hän tuli näkemään oman kuvansa. Tämmöinen oli Narkisson historia, josta narcisso-kukka muistuttaa.
MAECENAS. Noin suuren peilin vastassa on pakko Kuvansa siinä nähdä. CAESAR. Oi, Antonius, Näin kävi siis! Mut puhkaisin vain paiseen Omasta ruumiistani. Sinut täytyi Mun työntää tieltä pois, tai mennä itse; Ei koko maailmassa meidän kahden Ois ollut tilaa.
Mihinkään varsinaiseen päätökseen emme tulleet; sanoin kuitenkin hänelle, että jos vaan saisin kantaa hänen kuvansa sydämessäni, olisi se minulla aina pyhänä taikakappaleena ja antaisi voimaa käsivarrelleni. Hän huokasi, oli varsin ihastuttavan näköinen eikä kieltänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät