Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
"Minä taas olin asiasta ihan varma, kun kerran teidät sain Anna-Leenalle kirjoittamaan," tuumaili Kaaperi. "Ei sitä joka poika voikaan hentullensa niin säntillistä kirjettä lähettää; siinä ei ollut liikaa niin mitään." "Mutta itsehän sinä hyvä Kaaperi sanat annoit ja minä vain " "Enhän minä kuuna kulloisna päivänä olisi itsekseni osannut sillä tavoin kirjoittaa," intti Kaaperi vastaan.
Minä en nähnyt mitään pahoja enteitä, en niin missään, ja pääsinkin ehtoolla myöhään Ouluun. Siellä menin majapaikkaani Kuusiluodossa, niinkuin kuuna päivänä tavallisesti, ja väsynyt kun olin, panin melkein kohta maata. Sisaren tytär näet aina laittaa minulle kohta vuoteen, kun sinne tulen, vaikka se sitten olis sydänpäivällä.
Kuuna päivänä ei ole vertaistaan nähty! Paljasta tulta ja hehkuvaisuutta kiireestä kantapäähän asti. Rakkautta ja lempeä aina pikkusormeen saakka. Hän oli nyt niin ahvattu Bård'in perään, ett'ei voinut ainoatakaan päivää pysyä erillään hänestä! Niin, noin se on laita niiden, jotka ovat oikein tärkeitä ... pahemmin kuin kaikki muut ... tyynessä lahdessa kalat kutee.
KAUPPANEUVOS. Minä myönnän teille kuitenkin yhden ehdon. POSTINHOITAJA. Minä en huoli ehdoista KAUPPANEUVOS. Minä lausun sen kumminkin. Jos nimittäin tämän päivän kuluessa vieraiden miesten läsnäollessa pyydätte minulta anteeksi, niin POSTINHOITAJA. Minä en pyydä anteeksi, en kuuna päivänä, ei vaikka minut vietäisiin Siperiaan! KAUPPANEUVOS. Niinkuin sanottu, minä odotan tämän päivän. Hyvästi!
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estänynnä, Aivotun anastanunnai Orahall' oli omani, Taimella taki hyväni,
Ihan piti itkeä sinä iltana, enkä saanut sitten unta koko yönä. Ja heti toisena päivänä minä sakset käteeni ja ratkomaan hametta. En olisi sen koomin pannut sitä päälleni, en vaikka! Täkin päällisenä se nyt on ja siinä se menettelee. Mutta silloin minä lujasti päätin, etten kuuna kullan valkeana minä enää täältä leninkivaatetta osta, ei niin hyvää tule.
"Aslak, Aslak! nyt sinä viettelet minua, etkö luule minun usein ajatelleen samaa, mutta nämä ajatukset ovat pahoja". "Oikeita ajatuksia nämä ovat, enkä ole kuuna kulloinkaan kuullut että mitä on oikea on pahaa". Liv nypisteli huivinsa kulmaa. Hän seisoi epäillen.
Välistä kun pimeitä ajatuksia sittenkin tahtoi tunkeutua mieleen, hän alkoi puhella ompelijan kanssa, mistä milloinkin sattui, joutavanpäiväisistä asioista useimmiten, joista hän ei oikeastaan välittänyt edes sen vertaa, että huoli ajatella mitä itse sanoi, tai kuunnella mitä toinen vastasi. Ompelija katsoi häneen kummastellen ja mietti itsekseen, ettei rouvan laita kuuna päivänä ollut oikea.
"Aita rautainen rakenna, kivilinna liitättele ympäri minun eloni, kahen puolen kansoani, maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, jottei liika liioin söisi, vastus viljalta vitaisi sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!" Neljäsviidettä runo
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään. ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa, ei hän semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia. Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy. PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö olisi aikaa miettimiseen?
Päivän Sana
Muut Etsivät