Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Klo 10.20 saavuimme rautatiematkamme perille huononlaiseen Ayasuluk-nimiseen kylään, jossa on noin 300 asukasta, ja jonka lähellä muinaisen Efesoksen rauniot sanottiin olevan. Päivä oli ensin kirkas ja lämmin; mutta siellä oleskelumme loppu-aikana vetäytyi taivas vähän pilveen, ja putoilipa muutamia sadepisaroitakin. Asemalle päästyä alkoi 2 1/2 tunnin raskas astunta rasittavassa kuumuudessa.
Me olimme jo jättäneet Muurikadun varrella olevan talon jälellemme ja menimme nyt ruman pölyisen kaupungin lävitse, jota en koskaan tahtonut nähdä jälleen. Nyt se ei ensinkään näyttänyt niin kauhealta kuin puolipäivän kuumuudessa, paljon oli paitsi sitä muuttunut eihän silmäni nyt kohdanneet ainoatakaan pilkallista katsetta.
Se on onni tuo sotamiehen onni, huusi hän iloisesti, minähän tulen kuin kutsuttuna! Jumalan rauha, talonpojat, väistykääpä vähäsen; olen nälkäinen kuin munkki messutessaan enkä jaksa tässä kirotussa kuumuudessa enää pappilaan asti. Onko teillä olutta? Vanhuksen mieli kuohahti jo, vaikka pinta pysyikin vielä tyynenä, hän kohosi jo puoleksi istuimeltaan, mutta istuutui jälleen.
Kummallakin puolen tietä, jota ratsastimme edelleen, on tuuheita lehtipuita, varsinkin öljypuita, jotka antoivat mieluista varjoa paahtavassa kuumuudessa. Tämä puoli Jerusalemin lähistöä ei suinkaan näytä autiolta, vaan päin vastoin tekee matkustavaiseen miellyttävän vaikutuksen. Oikealle puolen jää Mooses Montefioren turvakoti, valkoinen rakennusryhmä, joka matkan päästä näyttää sangen sievältä.
"Hän on meitä auttanut jo niin monta kertaa." "Kyllä hän vieläkin auttaa. Kuulepas, arvaapas mitä? Minulle johtui juuri mieleen hyvä ajatus. Se miesparka on kaiketi ihan kuolemaisillaan siellä kaupungin hirveässä kuumuudessa, hän kun on niin lihava. Me kutsumme hänet tänne sunnuntaina yhdessä Konkordia Riegelin kanssa." "Mitä siitä apua olisi?" "Sekin nyt oli kysymys.
"Mutta minun tulee olla kanssa siinä," sanoi Annette, joka varovaisenakaan ei voinut olla naurahtamatta ystävällensä, mikä kyökki esiliina edessä, punaisena kuin ruusu, työskenteli otsansa hiessä uunin ääressä, pannujen ja patojen kanssa, ja antoi ohjeita piioille, niinkuin kenraali ajutantillensa tappelupäivän kuumuudessa. "Kas niin, tuo tänne mäti.
Villit ihmiset eivät suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun vielä lisäksi retken menestys oli heidän hevosiensa voimien varassa, eivät he tahtoneet väsyttää niitä ratsastamalla juuri puolipäivän kuumuudessa. Kojoteerot olivat siis jalkeilla ennen päivän koittoa.
Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maantiellä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa.
"Senkötähden minun siis piti olla hikoilemassa kuin saunassa rautatiellä, sitäkö varten astua puoli peninkulmaa pölyssä ja kuumuudessa, riidellä pahanilkisten akkojen kanssa ja maksaa 2 taaleria laihasta hanhenruojasta kaikki vaan sitä huvia varten, että täällä saisin lamppuöljyssä keitettyä jäljisteen roskaa!" "No, hyvä setä!" "Missä minun hattuni on? Minä lähden heti paikalla."
"Hei, Fridugern", huusi Hildebad hänelle, "huiveh! "Kunnon poika, vieläkö olet elossa siellä leivinuunissa? "Ja kilpi ja panssarikin sinulla on huh!" "Minä olen vahdissa, Hildebad", vastasi nuorukainen nöyrästi. "Vahdissa! "Luuletko, että Belisarius tekee tällaisessa kuumuudessa rynnäkön? "Vakuutan sinulle, ettei hän tänään halua verta. "Hän on tyytyväinen, jos saa ilmaa keuhkoihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät