Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Talossa oli taaskin hiljaista. Rouva istahti kirjoituspöytänsä ääreen, aina yhtä hyväntahtoisen näköisenä, ja pyysi kohteliaasti Mathieunkin istumaan. Sitten kehoitti hän Célesten jäämään paikoilleen; Céleste oli ystävätär, luotettava tyttö, joka mielellään sai kuulla, mitä hän aikoi sanoa.
Paronessa oli tullut kuuttatoista vuotta vanhemmaksi, ja niinmuodoin oli aika häntä vähän rasittanut, mutta hän eli uudestaan ylös nuoressa ja ihanassa tyttäressään, joka oli sanomattoman kaunis. Jumalan-palveluksen päätettyä sain minä kuulla että parooni oli hakenut eron virastaan linnassa ja ostanut Bödan kartanon, joka oli meren puolella pitäjää.
Hän sai jälkeenpäin tietää, että saatuaan veljeltään kuulla nuorukaisen ilmoittaneen amiraalille näistä, kuningas oli ankarasti moittinut veljenpoikaansa.
"Jos ette pahaksenne panisi, ettekä wäsyisi kuulemasta, niin kertoisin siitä jotakin; minun mielestäni olisi siinäkin yhtä ja toista huomioon otettawaa", sanoi pastori ja tuli samassa paljon totisemmaksi. "Oh, en mitäs Jumalan tähden minä enhän mitään mieluisemmasti halua kuulla kuin elämän kokemuksia", sanoin hänelle änkyttäen wastaukseksi.
Hän odotteli talven tuloa, joka tuntui olevan nyt lähellä ja sen kanssa tuo jännittävä hetki, jolloin sai nähdä Jorin, nähdä hänen kauniit silmänsä, kuulla hänen puhuvan. Vaan sittenkään ei jaksanut aina maltilla odottaa.
Kaarle Olavi. Niin tule alas tänne luokseni! Saatpa kuulla oivallisia uutisia! Kun läksit niin kiireesti linnasta, jäit niitä kuulematta. No, hyvää huomenta, kunnon veikkoni! Hiisi vieköön, kuinka mun on lämmin! Olen juossut kuin kasakki-hevonen kaikkialla sinua hakemassa! Vihdoin tapasin tuon porvari-heittiön Barruksen ja hän sanoi kohdanneensa sinun täällä. Bartholdus veikkoni!
Täss' ompi hän: todistakoon hän itse. DOGI. Minunkin tyttäreni voittais varmaan Tarina tuo. Brabantio hyvä, parhaaks Nyt kääntäkäätte mit' on rikottu: Parempi miekan tyngell' otella Kuin käsin paljain. BRABANTIO. Pyydän, häntä kuulkaa; Jos puolekskin hän kosineensa myöntää, Periköön ikisurma mun, jos miestä Ma vielä soimaan. Tule tänne, daami; Täss' oiva seurassa ket' enimmin Sun kuulla tulee?
Mutta niinhän se oli, ja nyt vakuutti hän taas sitä samaa... Mitä syytä olisi hänellä sanoa niin, jos hän ei niin ajattelisi ja tuntisi?... Mutta hänen teki mielensä kuulla se vielä kerran... Mutta jos te vain niin luulette? ... jos te erehdytte itsenne suhteen?
KORTESUO. Enpä tosiaan tiedä, että hyvääkään. MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron. ANNA LIISA. Mikko tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin. MIKKO. Sinä tahdot ? Ymmärränkö sinua oikein ? ANNA LIISA. Niin minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.
Mutta samassa kun akka jalallaan astui sisään, niin leski jo arvasi asian, ja kaatui niinkuin kuollut lattialle, ennenkuin toinen oli saanut sanaakaan suustaan. Sillä tavoin hän makasi tunnotonna kaiken yötä eikä saanut ennenkuin vasta seuraavana aamuna kuulla asiata ihmiskielen kautta. Mutta sydämessään hän sen yhtähyvin jo tiesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät