Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Tytöt, teidän pitää oppia kankaita kutomaan", virkkoi Taavetti taas kerta sisarelleen; "kehrätä te jo vähän taidatte jokainen. Onko meillä kangaspuut kunnossa?" Marin piti tehdä tili kangaspuista: hän haki ne esiin, vaan ei saanut selkoa kelpasiko ne vai ei. "Ka, niin mene hakemaan asian ymmärtävä ihminen, joka katselee kangaspuut ja sanoo mitä niistä puuttuu.
Hänen silmänsä katsoivat surullisissa mietteissä kauas pois. Ja tietysti pitäisikin, sanoi hän sitten, ja rupesi taas kutomaan. Vähän ajan perästä hän huokasi pois surunsa ja katsahti silmälasiansa yli Henrikiin. No Henrik, kerroppa nyt tarkemmin aikeistasi ja tuumistasi. Nyt lähdet ensin Viipuriin; entä sitten?
Ei aio antaa meille yhtään mekkovaatetta, eikä ota minnekään mukaansa; ei näytä kirjeitään eikä mitään, eikä laske kamariinsakaan, yksinään vaan siellä kirjoittelee ja meidän pitäisi tehdä käämejä sotkeutuneista langoista. Jopa teillä nyt on syitä, naurahti emäntä. Antaa Aliinan pitää nuo kankaansa kokonaan, paneehan se kohta teille erityisen kankaan, jota saatte itsekin opetella kutomaan.
Sitten hän meni takaisin kylkeiseen ja tuntui taas rupeavan kutomaan. Tuossa olisi ruokaa pöydässä ... jos haluttaa syödäksesi, sanoi emäntä. Minä sanoin, etteihän se liiaksikaan taitaisi olla, ja kävin pöydän päähän istumaan. Emäntä istuutui pöydän eduspenkille ja laski kätensä helmaan. Vähän aikaa syötyäni kysyin, missä isäntä oli. Tässä se on nyt isäntä, missä emäntäkin, vastasi emäntä.
Minä istuin vaijeten ja mietiskelin miksi mummo minua varoitti, kysyessään onko vuokralainen nuori ja kaunis. Sitten rupesin jälleen sukkaa kutomaan, silmikoita laskemaan ja unohdin asian kokonaan siihen. "Eräänä aamuna tuli vuokralainen luoksemme ja puhui että hänelle oli luvattu että hänen kamarinsa paperoitaisiin uudestaan.
JOHANNA. Ei, en minä hintaa moiti, mutta tällä erää täytyy jättää ostokset sikseen. VAPPU. Tulehen kumminkin lähemmäksi, minulla olisi vähän muutakin puhumista. Kuule, etkö sinä tahtoisi ruveta kutomaan kangasta? Vörskyn rouva pyysi minua tässä tuonoin tiedustelemaan joltakulta luotettavaa ihmistä, joka olisi taitava semmoiseen työhön.
Kaiken tämän käsitettyämme itkimme monta itkua ja surimme monta surua; ne oliwat ensimmäisiä laineita tulewista elämän suruista. Tämä kaikki ei auttanut kuitenkaan mitään, sillä se oli wanhempiemme tahto, joka oli korkein tuomio=istuimemme, ja sitä oli totteleminen. Nyt ruwettiin kutomaan, ompelemaan, pesemään ja paikkaamaan.
Mutta osaamatta mitään ammattia hän ei voinut saada häntä puolisokseen, ja miten olikaan, niin hän aikoi koettaa oppia jotakin. Hän päätti oppia kutomaan silkkimattoja. Sehän on hienoa ja siistiä käsityötä, ja hän pyysi kaikessa salaisuudessa suurvisiiriään hankkimaan hänelle opettajan.
Talossa oli paljon neulottavaakin. Ja Mari oli saanut Severiniltä jouluksi neulomuskoneen. Sitä hän nyt halusta pyöritti, tehden vaatteita itsellensä ja Severinille niistä aivinaisista ja villa kankaista, joita edellisenä suvena oli kudottu. Sillä siitä ajasta keväällä, kun karja päästetään laitumelle, aina heinä- ja elon-aikaan saakka, on naisväki joutilaana kutomaan kangasta.
Kolmekymmentä vuotta eli Gunilla rouva erillään maailman pauhinasta uskollisena ja hellänä sairaanhoitajana, ja minkä kärsi, minkä kesti, sen hän kesti kuten ennenkin hiljaisuudessa. Moneen vuoteen hänen miehensä ei sietänyt valoa, silloin hän oppi kutomaan sukkaa pimeässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät