Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Punehtuneena punssista, ojentuneena koko olennoltaan hän tapasi Ollin, joka oli tullut häntä vastaan. Antti erosi ja meni menojansa. Ollikin oli iloisella tuulella, nauroi kohti kurkkua ja syleili vallattomasti Heikkiä väentungoksesta huolimatta. Hänen seurassaan oli monta muuta Heikin tuttua. Siinä oli tervehdyksiä ja kysymyksiä ja iloa ja ystävyyttä ja kädenpuristuksia.
Minä voitin vedon". Muutamat miehet kokivat taas häntä hiljentää, mutta hän teki väkivaltaa ja löi heitä vimmassa, räyhäten täyttä kurkkua. Nyt puuttui isäntäkin asiaan. Jo ennen, niinkun hyvin ymmärrettävä on, oli hänet lyönyt kauhistuksen halvaus tästä alhaisesta kilpailusta, jonka hän turhan voiton tähden salli tapahtua huoneessaan.
Ja ilomielinen on hän vainen, Kuin metsän lintunen laulavainen!" "Kuin metsän lintunen laulavainen!" toisti poika hyräillen, ja siihen sekaantui pari muutakin käheää ääntä. "Niin, sellaisen tulee minun kultaseni olla," huusi poika kohti kurkkua. "Hiljaa!" käski Thore, "eihän täällä saa suun vuoroa tuolta tikalta tuossa!"
Täti lupasi pitää hänet, kun minulla oli kiire pesulle. Soo lapset, tulkaa syömään, sitte saatte mennä isän sänkyyn nukkumaan. Onko sinulla teetä äiti? On. Anna tänne! Ei mikään pysy sisällä. Se helpotti sentään niin, kun se liukui kuivaa kurkkua alas. Onko sinulla tuli pesässä. Kuinka se tuntuu suloiselta!. Alma lähetti terveisiä, että En kaipaa enää kenenkään terveisiä. Vai niin!
Muutamat ihmiset nauroivat hänen muutostansa, mutta hän antoi heidän nauraa ja huoli vähän heistä; sillä hän oli kylläksi viisas tietämään, ettei mitään hyvää koskaan tapahtunut tämän maan päällä, jota eivät muutamat ihmiset ensi aluksi täyttä kurkkua nauraneet; ja tuntien, että senkaltaiset olivat sokeat jollakin lailla, katsoi hän sitä aivan yhtä hyväksi, että he väänsivät kasvonsa nauruun, kuin sairastaisivat tautiansa rumemmalla tavalla.
Hänkin teki samoin kuin De la Marck'in miehet, hyppäsi Kaarle Eberson'in, heidän päällikkönsä pojan kimppuun, jonka hän helposti sai valtaansa, uhkasi väkipuukollansa nuorukaisen kurkkua ja huusi: »Semmoinenko on teidän leikkinne? No siihenpä tahdon sitten minäkin ottaa osaa!» »Seis, seis!» huusi De la Marck »eihän tämä ole muuta kuin leikkiä ei muuta kuin leikkiä!
Ja kuin se ajatus johtui hänelle mieleen, täytyi hänen niellä jotakin, joka tuntui tukeuttavan kurkkua, ja kiivaasti mennä soittelemaan tai katselemaan ruotsalaista kielioppia ja lukukirjaa, jotka oli saanut apeltansa. Sillä tavoin koetti hän unhottaa kuvaa, jonka mielikuvitus maalaeli hänen eteensä, unhottaa ajatuksiansa ja muistojansa.
Siinä oli rikkinäisiä padanjalkoja, reikäisiä ja ruosteisia läkkivormuja, mattotilkuiksi hyljätyitä vaaterepaleita ja sen semmoista. Lopo oikein huohatti, kun viskasi kuormansa porstuan lattialle. Katsokaapa, onko tässä mitään tarpeellista. Riikka nauroi täyttä kurkkua. Oliko ihminen viisas, kun luuli tuommoisilla kaluilla rahaa saavansa. Rouva oli yhtä mieltä.
Kuningas puolestaan otti lujan asennon ja ojensi miekkansa, tähdäten metsäkarjun kurkkua tai, pikemmin sanoen, rintaa vasten, kaulaluun kohdalle; täten olisi otuksen oma paino sekä tulinen vauhti syössyt sen surman suuhun.
Verkkojen tuolla puolen olivat vangit, tällä puolen taas käymävieraat. Edellisten ja jälkimäisten välillä oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin välimatka, niin että oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai erittäinkin lyhytnäköisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli myöskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät