Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Heidän mielessänsä ei ole muu kuin alinomainen ansio, ja kurja elämä, ja vasta sitte alkaa hyvät päivät, kun kotiin on päästy kukkuraisella kultasäkillä, menköön kaikki muut mailman asiat sillä aikaa miten tahansa. Se onkin oikein ja kohtuullista; sillä eihän käy yhtaikaa päässään pitää monta erilaista asiaa.
Lapset katselivat häntä uteliaasti. Olisko mahdollista, että tuollainen kurja puukanto antaisi kaikki, mitä siltä pyytää? He tahtoivat koettaa. Kantoraukka, sanoi Morsa, lähetä minulle helminauha! Lähetä minulle pyssy! käski Sveru. Minä tahdon olla korein kirkossa, lisäsi Morsa. Minä tahdon ampua kaikki leivoset ja oravat tässä metsässä, selitti Sveru.
Ja juuri ennenkuin kohtasin hänet, kurja ja pelkurimainen alhaiso oli kavalasti piirittänyt ja julmasti hakannut, potkinut ja sotkenut häntä, niin että hän oli vähällä henkensä heittää."
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin. Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa.
Mäet mätkyi mennessänsä, vaarat notkui noustessansa, kävyt hyppi kankahalla, someret hajosi suolla. Tuli Ruotuksen tupahan, sai sisälle salvoksehen. Ruma Ruotus paitulainen syöpi, juopi suurten lailla päässä pöyän paioillansa, aivan aivinaisillansa. Lausui Ruotus ruoaltansa, tiuskui tiskinsä nojalta: "Mitä sie sanot, katala? Kuta, kurja, juoksentelet?"
"Tuo kurja mies elää arvattavasti vielä synneissään, haluamatta päästä veljesten kanssa armon-istuimen osallisuuteen. Aatteles Saara! Jos joku meistä voisi tulla välikappaleeksi Herran kädessä tuon eksyneen pelastamiseksi!"
ett' eläimetkin kuoli, maankin madot, ja saaren vanha sukukunta jälleen, mikäli runoniekat vakuuttavat, pääs eloon siemenestä muurahaisten; niin kurja nähdä oli kuilu synkkä läjittäin voihkivine vainajineen. Yks virui toisen vatsan päällä, toinen taas hänen harteillansa, kolmas koki tietänsä tummaa nelinkontin käydä.
Olin kuin vanki, joka ei voi astua askeltakaan tuntematta raskasta rautakahletta jalassansa. Hän ei jättänyt minua yölläkään rauhaan, vaan nukkui selässäni ja unissaankin puristi vain jalkansa kovemmin kaulaani, jos koetin niitä irrotella. Elämäni oli niin kurja, että toivoin vain kuolemaa.
Luonnonlapsen ylpeä, uljas, raitis sydän oli loukattu tuon muukalaisen uskottomuudesta. "Sinä et tullut!" puhkesi hän sanoihin. "Kurja Daro, sinä olet minut pettänyt! Miksi pelastit minut, kun kuitenkin sitten minut hylkäsit? Kamala Daro! Jää siis sinne, missä olet, kurjaan asuntoosi!
"Minulla on ystävänä koulunjohtajatar, joka eleskelee pienessä mökissä. Ilman kauneudenjumalattaria olisi se hyvinkin kurja ja viheliäinen, mutta hiukkanen kukkaissiemeniä sekä puhdistus ja kitkeminen keväällä teki sen niin suloiseksi olinpaikaksi, että ohikulkijat vastustamattomasti jäivät sitä katselemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät