Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Minä olin yksin kotona enkä käynyt ulkona; ystävämme Santerre tuli tänne aikaiseen ja joi kupin teetä, minä menin hänen kanssaan pieneen salonkiini sanottuamme ensin lapsille hyvää yötä päästäksemme kuulemasta heidän meluaan. He menivät levolle tavalliseen aikaan." "Nukkuiko Lucie hyvin, eikö hän valitellut?" "Sitä minä en tiedä. Hänellä ei näytä olevan kärsimyksiä.
Eihän sitä tahtonut riitautua niin joutavista asioista, selitti henkikirjurin rouva. Hyvin vastenmielisesti minäkin sitä join, sanoi nimismiehen rouva, kupin enintään, ja kotonani pidin oikeata kahvia ainakin puoleksi ja enemmänkin. Samoin minä. Silloin se karvaus toki ei niin tuntunut. Nyt en ole tilkkaakaan pitänyt ruista pitkiin aikoihin.
»Kaataisko emäntä kupin tälle, jos tämä olis *talollisten tyttäriä*?» kysyi. Ella iski silmää pöydän yli, että kyllä hän ymmärtää, missä mennään. »Sun ei tule tutkia, eikä mun tunnustaa!» kuului emännän puolelta. »Ei minua tarvitse kahvitella», selitti Tiina hämillään siitä, että hänelle niin harvinaista kunniaa ajateltiinkaan. »Mitä emäntä?» juuritti Ahlström.
Tavan takaa laski hän kupin kädestään; hänen koko mielensä oli niin kiintynyt luontoon, joka ihanuuttaan levitteli hänen silmiensä eteen, että tuo yleensä rakastettu ruskea nestekkin joutui unohduksiin. Nuori rouva tuli ja laski kätensä miehensä olalle, sanoen: "Mitä, ystäväni, mietiskelet?"
Vaan ei kauvan kahvipannu, Joua kuivaksi kupari, Vieras on oven rivassa, Toinen vieras virstan päässä Tulemassa taipaleella, Jonka kanssa uuen kahvin Itsekin isäntä juopi, Samoin saattaapi emäntä Vielä vierahan huviksi, Kupin juoa kunniaksi, Tahi muistoksi muassa.
Hän taiten kantaa, kallistaa Kuitenkin kupin viinaa, Käskee myös ottaa palasta Sen jonka mieli pitää. Viina se sitte välehen Nostaapi ilon vallan, Ja laulu yltyy äänetön, Va ralla ralli ralla. Mut joka paikat pahentaa Ja räyhyää ja ryskää, Sen miehet väestä vähentää, Ja pojat poijes viskaa. Vaan minä vainen yritän Sulhasen kanssa tanssiin, Oluttakin, jos taritaan, Ensin kulahuttaisin.
Kun lusikallinen oli suuhun kadonnut, panin sinne yhä lisää. »Anna, anna, anna!» itki Heikki sängyssään. Hänkin tahtoi kupista. Menin ja annoin hänellekin. Mutta hän otti vaan pari lusikallista. Kupin pohjalle jäi vielä vähäsen. Sen söin itse. Myöhään illalla tuli isäntä ja emäntä kotiin. Heikki odotti tuomisia ja valitti hiljaa sängyssään. Isäntä pani sänkyyn markkinarinkilän.
Siellä oli niin kaunis joulukuusi. Minä sain niin paljon makeisia kuin vaan jaksoin syödä. Sinä olet niin raukea Oskar. Tahdotko toisen kupin teetä. Minusta on niin ihanaa nähdä tuo tuli pesässä. Se on niin rauhoittava kuin jouluaamuna kirkossa kynttiläin valo. Menkää nyt lapset nukkumaan. Voi jos saisi puhtaan paidan. Sitten saat, kun äiti joutaa pesemään. Tämä on niin likainen.
Jussi pani kupin pöydälle ja rupesi kertomaan: »Niinhän se meni senkin Malisen naiminen ihan itsestään ennen kuin puhemies oli ennättänyt luontoansakaan karaista. Se Malinen oli vain istunut sen Tiinan viereen ja pannut kätensä Tiinan kaulaan tällä tavalla kuin minä tässä tämän Kaisan kaulaan, ja puhemies oli siihen ennättänyt vain sanoa: 'Ka johan se on valmis koko naimishökötys'...»
Hän joi kupin puolilleen, tähystellen juodessaan herkeämättä toisella silmällään minua, ja ojensi sitten äkkiä kätensä tokaisten: »Näytäppä se kirje tänne.» Sanoin, että kirje oli Mr Balfourille eikä hänelle. »Kenenkä sinä sitten luulet minun olevan?» sanoi hän, »Anna Aleksanderin kirje minulle!» »Tiedätte isäni nimen?»
Päivän Sana
Muut Etsivät