Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Mitä sinä sanot, Ester? kysyi Larsson. Minä sanon, että viskaali voi tavata vanhoja tuttuja, jos välttämättömästi niin tahtoo, vastasi Ester, kenkänsä kannalla pyörähtäen ja osoittaen erästä vanhanpuoleista miestä, joka istui eräässä laivan kupeella olevassa veneessä, puettuna avaraan harmaaseen takkiin, ja näkyi kuuluvan soutajain joukkoon.
Sigrid teki kierroksen Ellin ympäri ja sanoi ohi mennessään hänen korvaansa: Ei hän muuta mitään sanonut, kuin että sinulla on kauniit silmät... Elli punastui eikä osannut mitään. Samassa tuli Arthur ja pyysi häntä istumaan tuoliin. Elli istui ja häntä alettiin takaa päin työntää. Edessä ja kupeella luisteli, milloin missäkin, Sigrid ja hymyili hänelle, mutta poistui vähitellen.
Eipä sentään, vaan katsokaas, sanoi isäntä, ja veti esille pienen metaljongin ja moneen kertaan käärityn hienon paperiliuskan. Olipa siellä pieni sormuskin, jonka kupeella kimalteli pieni lasihelmi. Ne ovat tietysti minun, väitteli Kaisa. Ne ovat tytön perintö, sanoi isäntä. Kaisan oli määrä saada tröijy, vaan ei sitä, mitä on sen taskussa, lisäsi hän, ja siihen päätökseen yhtyivät muutkin.
Vuorelaksi sanottiin vanhaa taloa Honkavaaran kupeella. Ja Niemeläksi toista toisen mäen rinteellä olevaa. Väkevä koski puhkaisi laajan metsäisen laakson talojen välillä. Se oli jylhä Taivalkoski, joka kohisten laskeutui ylemmästä järvestä alempaan.
Näillä kukkuloilla ei elä perhonenkaan, ei kärpänen, tuskin joku hyönteinen; ja ahkera luonnontutkija on iloinen, jos hän jonkun kiven alta sattuu yhdenkään kovakuoriaisen löytämään. Siellä ja täällä rähmii joku sammakko kolostaan, ja joku nälkäinen sisilisko kiven kupeella kokee lämmittää kohmettuneita jäseniään. Mutta mitä etemmä minä ratsastin, sitä enemmän elämääkin ilmestyi.
Hietasaaren kupeella oli satama, jonka melkein ainaisena koristuksena oli useampia suuria laivoja. Vielä etempänä vasemmalla Linnansaaresta ja aivan sen lähellä olivat molemmat Kiikeliluodot makasiineinensä ja rantapuotinensa. Näitten rinnalla oli Hahtiperä, jossa myöskin oli makasiineja.
Uruilla virttä soitettaessa kannettiin ruumisarkku sitten kirkosta pieneen, kirkon kupeella olevaan hautakappeliin, josta se seuraavana päivänä vietiin joko perhehautaan jossakin maaseudulla tahi kätkettiin maan poveen kaupungin hautausmaalla.
Jokainen kiitti näet kauppojaan, kun sai pysyä katoksen alla ja sisältä katsella pahaa ilmaa tahi kuivana pötköttää sunnuntainakin pankolla lämpöisen uunin vieressä, jotta ei kenenkään mieli kirkkoon tehnyt. Niinpä Jaakko Pilkkurinenkin, Kataja-ahon asukas, taisi arvella rötköttäessään rahilla muurin kupeella, jossa hän väärävartisesta piippunysästään imeksi ilkeänhajuisia palturi-haikuja.
"Kolmannen kerran kun Ukko iski, näkyi kummulla tyttönen yksin, muut kaikki lepäsi maassa. "Tämä jälelle jäänyt oli pulmu Päivilästä, Auli nuori armahinen. "Tuo, tuolla koivun kupeella, verinen tappara kädessä, oli Ilari poika, vaan ilo on nyt kaukana hänestä. "Auli paljasti povensa. 'Iske tuohon', sanoi. "Silloin Ilari nuori vapisi kuin haavan lehti, veitsensä viskasi veteen.
Toivoinpa, että olisi ollut kupeella kumpaisellakin juhlallista kuusikkoa, lehteviä vaaroja tai siintäviä vesiä, olisihan se toki toista ollut. Mutta niitä ajatellessakin kotimaan muistot vaan juoksuttivat mielen synkempiin sokkeloihin, ja kipeämmin kaihottivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät