Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Lähdekaivon kupeella hankasi joku tytöistä valkoisella hiekalla pyttyjä, toinen puhdisti siivilää, kolmas keitti katajavettä, jolla isot piimäkorvot, hinkit ja hulikat huuhdellaan. Paimenet koristelivat haavan lehdillä ja pihlajan lehvillä huoneita ja matkasta väsyneet lehmät märehtivät tyytyväisinä kesantopellolla.
Kaikki, minkä hän sanoi tässä asiassa, oli, että hänelle oli tehty vääryyttä. Jonkun ajan kuluttua antoi kalifi tuoda lääkärin luoksensa. Pöydällä oli koko kultaa, timantteja ja kalliita tavaroita; vieressä seisoi pyöveli ruoska kädessä ja miekka kupeella. "Sinulla on ollut aikaa", alotti Mutevekul, "miettiä asiaa ja huomata kuinka väärä sinun vastahakoisuutesi on.
Me emme ajatelleet häntä muuksi, kuin ratsassoturiksi. Hän oli vaan tavan mukaan puettu sukkiin ja ihotakkiin, ilman haarniskoita, miekka kupeella, oikea käsi miekan-ponnessa ja vasen sen kahvassa. Hänen silmänsä olivat mustat ja syvät, ne leimuivat ja säteilivät, kuin tähdet, ettei ollut helppo katsella niitä." "Pian hän alkoi kysyä, mistä kotoisin olimme.
Härännahkaisesta vyöstä, joka oli suurella hopeasoljella kiinnitetty, riippui vasemmalla kupeella pitkä, suora, kaksiteräinen miekka, jonka kahva oli hyvin vahva ja terä sekä iskemiseen että pistämiseen sovelias.
Toiselta puolen luonnollisen, toiselta tekemällä tehdyn muurin keskessä oleva pihatto on vain muutamia syliä laidasta toiseen, mutta on siinä ollut tarpeeksi tilaa hänen pienille viljelyksilleen. Pihaton takana on pieni porstua, josta yksi ovi näkyy vievän kirkkoon, toinen hänen majaansa sen kupeella. Emme pääse näkemään, millainen lienee hänen kirkkonsa.
Niin kauan kuin syksyn taivas vielä oli kirkas, Heikki kävi usein Honkavaaran kupeella. Hänen silmiensä eteen oli vetäytynyt omituinen suruharso. Kaikki, mihin hän täällä kotona katsoi, oli kuin kauempana hänestä ja entistään himmeämpää. Ja kotona oli jo huomattu hänen mielensä muutos, kaikki katsahtelivat kysyvästi toisiinsa kysymättä mitään.
Tämä eneni hänen lähetessään, ja likeisestä ankarasta pauhusta ja loiskeesta hän nyt tiesi, että hän oli jonkun kosken kupeella. Hänen sydämensä vapisi. Hän koetteli maata allansa, ennenkuin hän rohkeni mennä edemmäksi. Yhtäkkiä vesi purskahti ylös ja sammutti hänen soittonsa.
Missä? ... kivihän se on... Ei, vaan kiven kupeellapa?... Ihminen!... Eikö totta niin ole Matliena? Kuppari-Lienahan se istui siinä kiven kupeella maantieojan toisella puolen ja tupakoi lyhyestä savinysästään. No, mistä se on Matliena tähän tullut?
Sere äidin rintaa kantoi, Simo isän huolia tunsi. Esikoispoikaa, perheen toivoa, hoiteli, heijaili vanhakas Reetta. Oli niin päättyvän elokuun raitis aamu. Hetken oli jo itäisen taivaan kupeella kieppunut päivän kehrä, säteillään vainion sängessä kastepisarten kanssa leikkien. Onnelliset kastepisarat, jotka, päivän säteistä välkkyen, ette elosirppiä pelkää!
Herra jumala, huudahti Riikka, vieläköhän tuo silloin muistaa, että minä häntä ennen sylissäni kannoin. Isäntä oli itse häntä hakemassa kaupungista. Kello kuuden aikaan illalla he ajoivat pihaan. Yrjö oli lastualla, aidan kupeella halkoja hakkaamassa. Hän vetääntyi puupinon taakse, josta heitä sopi hyvin katsella, tulematta itse huomatuksi. Kylläpä olikin hienon näköinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät