Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Parasta istua lattialla ja siinä hiljakseen panna sukat, kengät jalkaan. Niin hän teki. Vähitellen sitten pukiessa pää taas selveni ja voimat tulivat takaisin. Aamiainen oli pöydässä. Siellä Jussi jo istui ja kuori suurta perunaa.
Sanasi peljästyttävät minua! Minun on siis unohdettava kaikki inhimillinen? Kaikki äärellinen, joka sinun henkistä näköpiiriäsi rajoittaa. Se on sinun riisuttava pois yltäsi niinkuin kuori ja suunnattava henkesi katse vain kaiken olevaisen ytimeen. Enkö saa ottaa edes mitään inhimillisiä käsitteitä mukaani? Enkö edes pienintä ajallista mittapuuta keskelle äärettömyyttä? Liian myöhäistä!
Sairas kallisti ensin katseensa noihin toisiin ja sitten ylös mieheensä. Se oli sanaton vastaus kahden, kauan yhdessä eläneen välillä, joka kieli vielä nytkin tuli hyvin ymmärretyksi. Malinen aikoi jotain lisätä, mutta nyt olisi taitanut kuori pettää. Kiireesti meni hän ulos, josta vähän päästä tuli vakaantuneempana ilmoittamaan, että hän lähettää hakemaan pappia. Sairas siihen myönnytti.
Oli niin omituista katsella sitä, kun se loikoi tuossa edessäni pöydällä. Kuori oli hienoa ranskalaista paperia. Se näytti kuin elävän siinä, se oli kuin vaalea samettisiipinen poutaperhonen, joka liikahtamatta on kiinnittäytynyt yhteen kohti lehvän päälle. Se ei värähdäkään, mutta jos lähestyt, lehahtaa se lentoon. En henno panna sitä taskuun rutistumaan.
Kuori on harmaan ruskea, sileä ja kiiltävä; itse puu on ruskeanpunaista, kiiltävän kovaa, köykäistä ja lujaa sekä sisältää hyvän-hajuista pihkaa, joka estää matojen ja mätänemisen puuta hävittämästä; kävyt seisovat suorassa, kuin hopeakuusissa. Näiden majesteetillisten puiden rungot ovat osaksi jotenkin suuria. Ne näyttivät meidän suurimmilta tammilta, ja niiden lakka leviää vasta ylhäällä.
Runoilija kalvas siin' on paarillaan; silmä siintää, katseen kiintää vielä taivoon tuikkivaan. Vetten vyöstä soi kuin yöstä huuto sairaan Vellamon; laitaan purren, hiljaa surren aalto vaipuu kuolohon. Ihanaan aikaan toukokuun, kun puhkes kukkain kuori, mun silloin sydämessäin se heräs, lempi nuori.
Minä pelkään, että sitä kestää kauan, ennenkuin heidän unteliaan, raskaan elämänsä karkea, kuivettunut kuori särkyy; vaan kuitenkin ovat elämän sanat aiotut yhtä paljon heille, kuin meille! Ja yksi suuri vastus on minusta siinä, että, jos he oppisivat lukemaan, löytyy niin vähän jumalisia kirjoja Saksan kielellä.
Ja kun majuri puhui tästä kurjuudesta Marialle, lausui tämä: «Kutsutaan hän puoliselle tänne tänä päivänä«. Majuri itse oli samaa mieltä, ja Johannes, entisen oman itsensä varjo, kuuli kummeksien kutsumusta. «Minä tulen«, sanoi hän heti. »Minä olen pettynyt«, puhui hän pukiessaan päällensä tuon tätinsä tekemän kauniin sarkatakin; «kuori on pettänyt minua.
"Sellaista piipatusta kuullaan siellä täällä maassamme... Abel kuoli! Minkätähden? Juoppoudesta, sanotaan;" hän pudisti päätänsä, "ei, ilman puutteesta!" Grip kulki paitahihasillaan ja kuori pajukeppiä, jonka oli puhellessaan katkaissut itselleen alempaa vuorenkolosta.
Kyhkyispasteija ei ollut hullumpi, mutta petollinen, sillä kuori oli, frenologien tavalla puhuen, niinkuin erhetyttävä ihmiskallo: täynnänsä kupuloita ja kyhmyjä, mutta ei mitään mainittavaa alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät