Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Paavo Kontio käännähti ja katsoi suoraan silmiin ystäväänsä. Jaakko Jaakon-Lauri näytti erehtyvän hänen sielunliikkeestään. Niin, sanoi hän matalalla äänellä ... huhuja, jotka voivat nostaa vielä kuolleetkin haudoistaan... Minä olin hautajaisissa, näetkös... Sinä? Aivan selvänä, pyydän vakuuttaa, ja sitä paitsi vainajan vanhana tuttavana. Sinä olet nähnyt rouva Sinikan?
Kauan olen elänyt ... olen jo vanhimpia Jumalan luomia koko Wiipurin kaupungissa ja pitääkö mun nyt näkemän se suruhetki, että tää kaupunki menee hukkaan! Mik' ei tapahtunut Knut Possen aikoina se on nyt tapahtuva! Voi! ett'ei mieheni enään ole hengissä! Mutta nouskoot kuolleetkin haudoistansa kaupunkia varjelemaan. Priita Pöyriäinen ja maisteri Alcmannus. Alcmannus.
Vasta Taulumäen kohdalla, pari virstaa kaupungista, hän selveni sen verran, että huomasi kulkevansa Kuopioon päin. Ja silloin heräsi hänessä yht'äkkiä semmoinen kipeä ikävä, että oikein kirveli povea. Kun olivat niin kaukana, mies ja poika! Likelle viikon hän saisi kulkea ennenkuin perille ehti! Ja kuka sen tiesi, vaikka olisivat jo kuolleetkin tällä välin!
Olihan siinä syytä, jos missään, herättää kuolleetkin haudoistaan... Paavo Kontio tunsi sydämensä seisahtuvan. Oliko se sitten niin? Tunsiko hän jotakin pettymyksen tapaista siis?
Siihen olisimme kuolleetkin, jollei Jumala olisi luoksemme lähettänyt samanlaista vanhusta kuin sinäkin. Hän poikkesi keskellä päivää juomaan ja, nähtyään meidät, sääli ja jäi luoksemme. Hän meidät juotti ja syötti ja toimitti jalkeille, lunasti maan ja osti hevosen ja rattaat ja jätti ne meille. Mummo astui tupaan ja keskeytti emännän puheen.
Päivän Sana
Muut Etsivät