Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Koulun kello seisoo, sen molemmat luodit on pantu ikkunalle, lyömäluoti ja käymäluoti, koulun vanhan kellon, joka on yhtä arvokas ja yhdenarvoinen kuin rehtori, ja joka ei kenestäkään välitä eikä ketään kunnioita, ei keneenkään mukaudu, vaan kaikki siihen, joka saa käydä rukoustenkin aikana ja lyödä rehtorinkin puhuessa, sen on täytynyt vaieta, sen heilurin pysähtyä, se tyttö on sen niin määrännyt, häntä ei saa häiritä.... Se laulahtaa lyhyen säveleen seinän takana rehtorin huoneessa, sen ääni hulmahtaa oven täydeltä sisään, kun rehtori avaa oven ja kumartelee siinä taakseen huoneeseen ja tulee punastuen, vanha rehtori punastuen, saliin, jossa kaupungin hienosto ja koko opettajisto ja niiden rouvat istuvat koulun penkeillä, meidän penkeillämme, kuin koulupojat, harras, kunnioittava ilme kasvoillaan.
Totta on, että pesä silmänräpäyksessä muuttuu urhoollisuuden ja vihan palavaksi pensaaksi, jos sen varomattomasti avaa joku, joka ei tunne eikä kunnioita asujanten luonnetta ja tapoja. Mutta tuskinpa on mitään, jota voisi nopeammin saavuttaa kuin tuon vähäisen taitavuuden, jota tarvitsemme voidaksemme pesää rangaistuksetta käsitellä.
Vai niin, vai niin! ... noh sitten taitaa se olla turhaa kertoa historiaa, joka ei millään tavalla kunnioita nuorta kreiviä. No niin, puhukaa, niinkuin sanottu on, minä en tunne häntä, jollen huhun mukaan tuulihattuna. Niin, jokseenkin sinnepäin. Niin, suoraan sanoen, Blomros käveli eräänä päivänä kadulla... Jumala tietäköön, ettei hän häiritse ketään ihmistä.
Oot herttainen ja hellä mies, Vaan pelkään, siinä hieman huoleton. FAUST. Ei noista laps'! Sua tiedät armastan, Armaani eestä henken' altistan, Suon kunkin kirkkons', uskontonsa pitää. MARGAREETA. Ei kyllin! itse uskoa myös pitää. FAUST. Pitääkö? MARGAREETA. Miks' en nurjaa mieltäs voita? Et Herran sakramentteja kunnioita. FAUST. Ma kunnioitan...
"Silloin olet oikeassa uskossa!" huusi hän vielä kerran ja lankesi lemmikkinsä kaulaan ja suuteli häntä sydämmellisesti. "Kunnioita äitiäsi, ja olet menestyvä maan päällä, ja hänen siunauksensa sinulle huonetta rakentaa. Mitä äidillesi teet, on Herra sinulle tuhatkertaisesti palkitseva!"
"Hän ei enää teitä kunnioita hän, joka ennen teitä jumaloitsi?" "Hän!" kertoi rouva ja hienot kulmakarvat rypistyivät sanomattoman pilkallisesti. "Hän kunnioittaa ja jumaloitsee ainoastaan itseänsä; hän ei koskaan ole käsittänyt muuta elämässä, kuin oman voiton pyyntöä.
Sassa on hyväluontoinen mies, sitä paitse.» »Mutta minä en kunnioita häntä, pappa.» »Et kunnioita? Mistäsyystä, jos saan luvan kysyä?» »Hän elää huonosti.» »Ja kuinka sinä sen tiedät?» Isä oli punainen ja katsoi niin vihaisesti, että Hannaa peloitti. »Onhan se tunnettu asia», sanoi äiti. »Vai niin, sinä, näemmä, aiot puolustaa tytärtäsi.
Hänellä on vanhempainsa elämä muistossaan, ajatuksissaan, ja sitä ei häneltä voi poisottaa ja hän elää kauan maailmassa, olkoon missä iässä hyvänsä. Ja ken ei isäänsä ja äitiänsä kunnioita, se on vasta tänään syntynyt maailmaan eikä häntä enää huomenna ole siinä".
Et mitään, mutta sinä panit sellaisen koron... Mihin? Oh, ei mihinkään, mutta sinä sanoit "hattumamselli", ja se kiinnitti minun huomiotani. Vai niin, nyt minä ymmärrän, sinä olet kuullut Gyllensving'in historiasta jotakin. En. Et? minä luulin niin, sillä en minä tiedä, jollen minä ole puhunut siitä, mitä Löwenpil kertoo asiasta; se ei lainkaan kunnioita Gyllensvingel'iä. Kuinka on se sitten?
Jo te olette ihan villissä! Mailiisa!... Kunnioita vanhempiesi muistoa! Sillä kerran vielä on sinun vastattava siitä, miten olet hoitanut sukusi perinnön! Ajattele ... että talo, jossa olet syntynyt ja elänyt, tämä Sillankorva!... sinun jälkeesi joutuu vieraalle! että vieras tallaa näitä maita... Tallatkoon...! Ennemmin vieras ... kuin tuo mies! Ja jos se kerran tapahtuu ... niin syy on sinun!
Päivän Sana
Muut Etsivät