United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkun hän sittemmin huomasi, oli uutis-asukkailla tapa sanoa sitä "perkeleeksi" rumuutensa ja villiytensä tähden. Hän alkoi jo katua vaarallista keksintöretkeänsä, kun hän viimeinkin tuli aukealle nurmikentälle, jossa hän suureksi iloksensa huomasi kengurun, eläimen, jonka kuvaa hän niin usein oli katsellut ihmetellen ja kummastellen.
Mitä toiwoa onkaan minulla sitten enään jäljellä?" sanoi poika surullisesti. "Jäljellä on Jumalan waltakunta", sanoi äiti silmiäänkään poikaan luomatta. "Owatko nämät kyhäykset sitten esteenä Jumalan waltakunnalle?" kysyi poika kummastellen. "Owat. Ne owat esteenä Jumalan hengen työlle ja samassa hänen waltakunnallensakin.
Mutta mikset sitä sitten tee? En tiedä oikein itsekään. Lieneekö se vain omaa heikkouttani, vai pelännenkö tehdä sitä hänen tähtensä. Hänen tähtensä? kysyi Antero kummastellen.
Tuo oli ollut pelkkää unta ja Amrei silmäili ympärilleen kuin taivaasta pudonneena; hän katseli kummastellen, missä hän on, ja oudoksuen silmäili itseänsä; mutta kylästä kuuluva soitto herätti kaikki entiselleen, ja hän meni virkistynein voimin kylään takaisin, jossa kaikki oli käynyt entistä vilkkaammaksi. Hän tunsi sen, hän oli levännyt kaikesta siitä, mikä hänelle jo tänään oli tapahtunut.
Kummastellen tuota kiiltävää hopea-pilliä, joka kenenkään kuljettamatta tuli hänen vastaansa, pysähtyi hän hämmästyen. Pilli meni hänen ohitsensa, ikäänkuin se ei olisi häntä nähnytkään ja soitti yhä soittamistaan niin ihanasti, ett'ei Julien koskaan ollut sen vertaista kuullut ja heti paikalla rupesi sitä kiihkeästi kadehtimaan.
Sitten ilmoitti hän suunnan everstiluutnantin matkalle, jonka loppukohdaksi tulisi Kalmar, ja kehoitti häntä lopuksi toimittamaan takaa-ajoa niin uutterasti ja huolellisesti kuin mahdollista. Everstiluutnantti Stålsköld oli kummastellen katsellut ja kuunnellut tämän ulkokultaisuuden ja teeskentelyn mestarillisuutta.
Päätä kivistää. Onko pääsi kipeä? Etkä ole mitään puhunut. Herman katsoi häneen kummastellen. Kuinka hänen äänensä oli levollinen. Ja kuinka lämmintä osanottoa hänen silmissään ilmestyi. Jospa hän kuitenkin oli syytön. Jos tämä kauhea epäluulo oli perätöntä vallan, ja hän turhanpäin, syyttä aikojaan tätä tuskaa kärsi? Mistä se onneton ajatus oli hänen päähänsä tullutkaan?
Miltä sinusta se laulu kuului? kysyin minä ja käännyin taakseni. Mikä laulu? kysyi Liisa, niinkuin ei olisi kuullut mitään. Se, jota minä tässä lauloin, sanoin minä kummastellen. En minä häntä edes kuunnellutkaan, sanoi Liisa huolettomasti. Etkö kuunnellut? Sen verran minä sitä kuuntelin, että mitähän lienee renkutusta ollut.
Scrooge lähestyi sitä kerran vielä ja, kummastellen, miksi ja mihin hän oli muuttanut, seurasi sitä, siksi kuin he saapuivat rautaiselle portille. Hän pysähtyi katsomaan ympärilleen, ennenkuin he astuivat siitä sisään. Kirkkotarha. Tässä siis se viheliäinen mies, jonka nimen hän nyt saisi tietää, makasi mullassa. Hänelle sovelias paikka.
"Enemmänkin!" huusivat kaikki, kummastellen päällikkönsä vakavuutta ja päättäväisyyttä. "Minä toimitan meille koko laivan", sanoi Mark vakavasti, "ja sillä pakenemme tästä maasta, joka on täynnä häpeätä ja kahleita." "No, ijankaikkisen Jumalan tähden! kuinka taidat sinä saada laivan valtaasi, kapteeni?" "Kuulkaa", sanoi Mark.