Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Jumala ei ole sitä lukeva synniksi meille. Näet, nämä olen minä niiden kuuden neljättä vuoden kuluessa, jotka olemme eläneet, säästänyt ilman mitään petosta, ja onhan siinä vähän äitinikin perintöä. Ota sinä ne nyt ja sano sen olevan omaasi. Se tekee isännän onnelliseksi, varsinkin kun hän ymmärtäväisyydessään on sitä jo ennakolta aavistanut. Mitä sinä niin kummastellen katsot?
Vihdoin käski kreivi palvelijansa aamulla varhain panna tavarat kokoon, että hän viimeinkin taas pääsisi pois ikävästä seudusta; ja kun mies, suuresti kummastellen tätä odottamatonta käskyä, läksi pois, huusi herransa hänelle: "ja käskekää sitte satuloimaan musta ja kuulkaa, hevosrenki saa tulla mukaan hän ottakoon raudikon!"
"Ruotsin puolelle, Hintsaseni", vastasi Harald ystävällisesti. "Vai Ruotsin puolelle"! arveli Suurpää irveillään. "Mutta minun on täällä Suomen puolella vähän asioimista ja jätän siis teidät hyvästi". Ennenkuin Harald ennätti vastaamaan, oli Hintsa hänelle selkänsä kääntänyt ja meni levollisilla askeleilla tiehensä polkua myöden. Ritarin silmät häntä seurasivat kummastellen.
Kun Jakke nousi ylös, istui hän alakuloisen näköisenä penkille. Maija silmäili silmänurkallaan Jakkea. "Miksikäs sinä noin alakuloisena istut? Ei nyt ole aikaa nurjottamisiin ja miettimisiin, sillä nyt tarvitaan työtä ja tointa", tuumaili nuoriemäntä. "Voi, Maija rukka! Kovin kurjaan paikkaan sinä jouduit", sanoi Jakke nolosti. "Kuinka kurjaan?" kysyi emäntä vähän kummastellen.
Ja hän suutelee äitiäni ja lähtee painoonsa. Ja äiti katsoo kummastellen hänen jälkeensä ja sanoo: "Me emme saa, lapset, häiritä isää vähäisillä huolillamme. Hän mietiskelee suuria asioita, joittenka hedelmiä me varmaan kaikki jonakin päivänä joudumme nauttimaan."
Täällä on meillä kaikkea yltäkyllältä, miksi ette syö ja juo mitä haluttaa? me emme kiellä teiltä mitään, sillä te olette niin hywä; te olette kowin laiha!" sanoi wanhempi waimo. "Laiha!" sanoi olento kummastellen ja loi samassa karsaan katseen heihin. "Se ei rikastu, joka herkullisesti elää. Tämä wesi on minulle kylläksi."
Pianpa hänkin sai muuta ajattelemista, sillä äkisti kaikui huuto: »Venäläiset tulevat!» ja hätärumpu kumisi ja yht'äkkiä oli koko leiri liikkeellä. Venäläiset tulevat! De la Barre kuunteli ihmetellen ja kummastellen. »Mitä nyt? Miksi huudellaan venäläistä?» kysyi hän parilta sotamieheltä, jotka juoksivat ohitse. »Venäläiset tulevat!» vastasivat he lyhyesti ja riensivät juosten pois.
Vihdoin seisahtui hän. «Tällä aamulla näkyy olevan ilmoitettavana meille ihan julmia; kuulkaa nyt vähän, mitä minullakin on sanomista. Minäkin olen pikaisuudessani tehnyt pahasti«. Kaikki loivat silmänsä kummastellen parooniin. «Niin! Te olette uteliaita. Kuule, pieni Sakari, tahdotko ruveta lukemaan? Ehkä tulee sinusta yhtä oppinut mies kuin sedästäsi?« Poika hypähti kohoksi ilosta. «Voi, voi!
Vieraita ei suuressa kartanossa ollut kukaan nähnyt nykyisen omistajan aikana, vieraita, oikeen kutsutuita! Koko talon väki oli miltei pyörällä tästä uutisesta. Itse Amandakin katseli kummastellen äitiänsä ja palkollisia, jotka kaikki olivat erinomaisessa hommassa; mutta kun hän oli aikansa tätä katsellut, vetäysi hän yksinäisyyteen puistoon meren rannalle.
Silloin soitti rouva vähäisellä kultakellolla ja kaikkein silmät kääntyivät oveen päin, josta ruusupunaisena nainen astui saliin. Martta hän se oli punastui yhä enemmän niin paljon ihmisiä nähdessään. Mutta kun kaikki kummastellen ja ihmetellen silmäsivät Marttaa, nousi rouva ja Martan käsivartta vastaan nojaten sanottuansa jäähyväisen, jätti hän seuran ja vetäytyi pitosalista.
Päivän Sana
Muut Etsivät