Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Katsele tyystin häntä, orpana; näetkös, kuinka hänen miekkansa on hurmeessa ja kypärä enemmän rouhittu kuin Hectorin? Ja katsanto sitten, ja käynti! Oi, ihmeteltävä nuorukainen! Ei vielä täyttänyt kolmea kolmatta. Noin vain, Troilus, noin vain! Jos minulla olisi sulotar sisarena tai jumalatar tyttärenä, niin saisi hän valita kumman tahtoo. Mikä ihmeteltävä mies! Paris?
Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi. Suvituuli kertoili tarinoitaan etelän mailta. Kuinka siellä puut ovat kumman pitkät, kuinka metsä katveikas, lämpöä maassa, välkettä puussa, ihmiset tummat kuin varjot, tulta silmän tuikkehessa.
Kunhan veri pääsee kiertämään tavallisia teitään, niin kyllä niistä hyvä tulee." "Mutta minä en kuitenkaan ole tähän kummaan ennen yhtynyt, kun nuokin sormet ovat jäykät ja voimattomat kuni puusta tehdyt." "Olen minä jo sen kumman tuntenut satojakin kertoja", toisti emäntä.
Tuossahan ne ovat, sanoi Laasmanni äänellä, jonka hän koetti tehdä ivalliseksi, vaan jossa iva tuntui vähän puserretulta; tuossa on kaksi tolppaa, ota, kumman haluat.
Hänen omansa tahtoi hän olla läpi koko elämänsä, hänessä oli hän löytävä menetetyn itsensä, pirstoutuneen olemuksensa, hänen kauttaan oli ijäisyysolento hänessä kasvava, kehittyvä, ja hän itse oli tuleva siksi, mitä Jumala hänestä oli aikonut... Kaikki kävi niin kumman kirkkaaksi, että häntä miltei vapisutti.
Saatua tämän sanoman, Tämän kumman kuultuansa, Taskuvarkahat vapisi, Rosvot rohkeat häpesi, Metsän vorot voivotteli, Vettyi silmät veijarien, Viekas nauroi ja vihelsi. Kun sen kuuli kunnon herrat, Kiittelivät Ruotsin kielin, Sekä Suomeksi sanoivat Ett'ei monta markkinoilla Kallen kaltaista kävele; Suottoherrat ne sohahti: "Piru olkohon, pitäisin Toisen puolen palkastani, Elikkä enemmän vielä."
Ui! uhuu! mit' ääntä kuulen? Näänkö minkä kumman taian? Valvehill' on kaikki, luulen, Hyyppä, närhi, pöllöhaukka. Pensahiss' on vilkas laukka; Pyörövatsa sisilisko,
Voi sie kumman Kuittijärvi, Voi sie lemmon liete'pohja, Minun kurjan kuolettaja, Minun suotta souattaja, Sormien sorruttaja, Verieni vierettäjä, Lihojeni liuvuttaja, Koko varren vaivuttaja.
Kulussaan kuu jo lähti nousemaan ikkunan yläpuolelle. Niin, se näytelmä on kohta lopussa. Mutta mihinkä te kiirehditte, istukaa nyt vielä. Kiitos, kyllä lähden. Tekin olette kai väsynyt, ja itse olen tänään niin kumman tyhmänä, en tiedä miksi. Huvittava en voi olla, lienen siis ikävystyttävä. Miten niin, vika taitaa olla minussa. Eikö mitä. Tässä olen vain ääneti jörötellyt koko illan.
Luokalla useinkin pieniä luvattomia temppuja tapahtui, mutta ne eivät olleet juuri vaarallista laatua eikä ne myöskään ilmi tulleet. Mutta kerran sattui kumman kummaa. Semmoista, jota varmaan ei koskaan maailmassa ollut ennen tapahtunut, eikä luultavasti vastedeskään tulisi tapahtumaan. Sillä se oli niin hirveätä. Ei siitä uskaltanut puhua kuin hiljaa lukittujen ovien takana.
Päivän Sana
Muut Etsivät