Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Se puhe veti puoleensa Hannankin ajatukset. Hän oli aina kuullut sitä mainittavan, vaan ei koskaan kuullut, minkälainen kulkija se oikeastaan on. Niin saadakseen kuulla siitä enemmän kiinnitti korvansa miesten puheeseen. Antti kertoessaan matkustuksestaan mainitsi vertaukseksi: »Saa kulkea myötään kuin Jerusalemin suutari, mistähän sitten se hokeminen lieneekään kotoisin ja peräisin.»
Avusta ei ollut paljon toivoa, sillä ainoastaan muutamia asuttuja taloja oli tällä poikki-kadulla ja ainoastaan harvoin poikkesi joku yksinäinen kulkija illoin sille. Vähän siis olisi tässä auttanut avun huuto, hätäkeino, johon kapteeni hyvin vastenmielisesti olisi ryhtynyt, koska sellainen hänen käsityksensä mukaan ei ollut sopivaa.
Sillä kun sattui sakea lumipyry tulemaan, oli tiellä kulkija pahemmassa kuin pulassa. Noilla aukeilla ja suojattomilla seuduilla oli silloin semmoinen pölläkkä, ettei sylen päähän nähnyt eteensä, ja tiellä pysymisen laita oli niin ja näin.
"Meidän tulee olla huolellisia, Kuta", tyttö sanoi hiljaa kuiskaten, "sillä jos se on Kulkija, niin syö hän meidät suuhunsa. Mutta tahdon jäädä tänne teitä auttamaan". Silloin en paljo tullut ajatelleeksi rohkeutta, jota tämä pakanallinen tyttö osoitti, tarjoutuessaan kanssani valvomaan.
En tiedä, kulkija vaan. K.P.T. albumi 1881. KEHR
Kun minä olisin edes ollut niillä samoilla paikoilla, vaan kun minä olen tällainen kulkija...» »Minkästähden sinä sillalailla kulet?» »Kun minä olen kulkemaan luotu», huokasi nuorukainen ja jäi eteensä tuijottamaan. »Mutta missä sinä silloin olit...?» kysyi tyttö arasti, kuin hätäillen, ja katsoi häneen tutkivasti. »Kaukana, hyvin kaukana, älä kysy enempää en minä nyt enää kevättä muistele.
Lindströmi paran laihat ja viluiset sormet siellä jouhista rokaa hypähyttelivät ... viinaryyppynsä ja leipäpalansa korvaukseksi hän siellä ämmälle sitä "miesvainajan myrskylaulua" veteli!... Myöhään oli yö jo kulunut, ennenkuin viulun ääni töllissä taukosi. Taas siirrettiin syrjään telki, taas narahti ovi ja ulos tuli äskeinen kulkija, jonka perästä ovi entiseen tapaan sulettiin.
Ja useinpa sattuu niinkin, että kun työväki aamulla viiden ja kuuden välillä työpaikoilleen alkaa astua, kohtaa se jonkun yksinäisen herrasmiehen, joka alla päin ja ikäänkuin häpeissään seinamuksia myöten kotiinsa hiipii. Eivät he silloin tälle mitään virka, mutta pitkään katsovat ja tutkivasti, että mikähän se lienet sinäkin kulkija.
Sieltä hän, käsipuun yli kumartuneena, heitti vielä lentosuudelman molemmilla käsillään. Mutta kerran, kun kaikki olivat kaupungissa poissa ja lapset vain kotona, juoksi hän ylös taakseen katsomatta ja suudelmaa heittämättä. Ja minä, konna, minä hylkäsin hänet! huudahti yöllinen kulkija hypähtäen ylös ja lähtien pois. Se oli ollut petetyn tytön loppu ja hänen omien onnettomuuksiensa alku.
Sakris katseli taivaalle. Hattu kierähti hänen päästään, joku kulkija työnsi sitä jalallaan syrjään. Muutamia usvaisia pilviä leijaili. Tähdet kiiluivat ... omituiset tähdet... Ne tähdet olivat Kukkelmanista kuin pahainhenkien silmiä. Kylmiä ja armottomia silmiä. Ja tuntui niin kuin olisivat tähdet kiristelleet hampaitaan... Sitten laskeutui ylhäältä jättiläismäinen ja musta käsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät