United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ukko nauroi hyvämielisesti, ja Rietrikki nousi tanterelta auttaaksensa enoa, jonka puujalan tähden oli vaikea nousta omin voimin. Sitten kävivät ääneti kukkulaa myöten alas, kylän läpi kotiin, missä heitä odotettiin tuskalla, etenkin äidin puolelta.
Mitähän saan kuulla", sanoi hän itsekseen. "Vaivuin viime yönä uneen ajatellen Amala Italiaa. "Silloin uneksin käveleväni paikalla, jossa oli seitsemän kukkulaa. "Laakeripuun varjossa nukkui kaunein nainen, minkä koskaan elämässäni olen nähnyt. Seisahduin hänen ääreensä ja katselin häntä mielihyvän tuntein.
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kallein maa on tää; sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta itäinen taivaanranta varjoon saattaa sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu, niin laaksosta päin kukkulaa nyt kulkein katseeni äkkäs ylä-äären osan, min valo loisti muuta voimakkaammin. Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo, joit' ohjas huonosti Phaeton, hohtaa, mut himmentyvi kumpikin sen sivu;
"Minä takaan, etteivät he pysähdytä minua ratsastaessani tätä kukkulaa alaspäin." "Me syöksemme viholliset takaisin leiriin, valloitamme leirin, tungemme heidät puroon, joka kimaltelee tuolla aivan leirin takana. Jäljelle jääneet voivat ratsumiehenne, Totila ja Teja, ajaa tasankoa myöten Roomaan saakka."
Ratsu ponnisti täyttä vauhtia eteenpäin ja liehtoi laukatessaan tuulen hengen liikkeelle, vaikka ilma oli tyven. Hän katseli eteensä kaarevaa taivaanrantaa kohden, jolla alalla ei näkynyt mäen kukkulaa eikä ihmistä. Kukapa tiesi, mitä iloa hän silloin nautti mielessään? Kun oli tullut sadan askeleen päähän meistä, painatti hän polvillaan hevosta, joka paikalla pysähtyi kuin maahan naulattuna.
Saavuttuaan pienen, lahteen pistävän hiekkasärkän luo, hän meni pitkin tuota kapeata kielekettä niin kauas kuin pääsi, seisahtui veden rajaan ja kääntyi luoteeseen päin. Siellä oli Rooma, hänen Roomansa. "Voikaa hyvin", sanoi hän liikutettuna, "voikaa hyvin, te kuolemattomuuden seitsemän kukkulaa. "Voi hyvin, Tibervirta, joka huuhtelet vuosisatojen arvokkaan tomun mukaasi.
Sotamies, samoin aseissa, seisoi ulkona meitä odotellen. Viisimiehinen seura siis läksi astumaan "temppelivuorta", Morian kukkulaa kohden. Tämä katu on epäilemättä kaupungin merkillisimpiä paikkoja. Monta eri nimeä, joita on mustalla värillä piirretty kadun varsille rakennusten seiniin, ilmoittaa eri kohtia tästä Jesuksen käynnistä kuolemaan.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, Soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, Ei vettä rantaa rakkaampaa, Kuin kotimaa tää pohjoinen, Maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, Jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, Mut meille kallein maa on tää, Sen salot, saaret, manteret Ne meist' on kultaiset.
Hän säpsähti, katsahti nopeasti nuorta neitoa, pani pyssyn olallensa ja astui kukkulaa ylöspäin, neitiä yhä tarkasti katsellen. Roosa oli noussut ja ylpeän aatelisen ylpeä tytär seisoi siinä, hoikka vartalo suorana, levollisesti, valmiina vastaan ottamaan sen anteeksi pyyntöjä, joka oli uskaltanut neiti von Weissenbachia isänsä maalla ja tilalla niin sopimattomalla tavalla häiritä.