Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Puhtaus vallitsee kaikkialla; akkunat ovat kuvastimen kirkkaat; huonekalut puusta ja siistit sekä usein vaksilla kiilloitetut. Tämä on silloin "bonadt". Huoneiden ympäristöä kaunistavat korkeat pensaskasvit; kauniit kukkaset koristavat pieniä puutarhoja. Tummanväriset, ruskeat ja mustatkin vaatteet ovat asukkaille mieluisimmat.
KERTTU: Maisteri Lumme, joka eilen illalla saattoi hänet kotiin. Hän on kosinut Allia. GRANSKOG: Ja saanut kukkaset? Sepä hauskaa. KERTTU. Ei kuin rukkaset. GRANSKOG: Ohoh! KERTTU: Ja nyt on Alli valmis antamaan rukkaset jokaiselle, joka vain hänen tiellensä astuu. GRANSKOG: Soo? KERTTU: Niin, sillä nyt hän tuntee herrat. GRANSKOG: Sehän on ihanaa. KERTTU: Eikö hän ole herttainen lapsi?
Jos pelko sun valtaa, kun vain näät, Ett' vinkuen rientävät tuulispäät, Ja pilvet jo peittää taivoo; Jos säikkynet huolia rinnallain, Ja itkenet vaaroja vaikertain, Elämässä kun aina ne kohtaa, Jos lietoa lempinet, hiljaisaa, Ken ulapoillen ei konsaan saa, Vaan rantoja purtensa johtaa; Jos huimaa päätäs jo ai'e tuo, Ett' pyrkiä Alppein huippujen luo, Kuss' kukkaset Alppein tuoksuu,
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet Ja päivyt jo maireena mailleen käy, Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu Ja taivaalla myrskyn ei merkkiä näy. Mut sorean Suomeni valtiotaivas Se lientyy, lientyy ja pilveilee En ehdi mä nauttia leikistä luonnon, Mun kansani kallihin kyyneilee.
Käykäämme kovan sateen jälestä kedolle. Siellä näemme, miten heikot kukkaset ovat kallistaneet päänsä toinen toistansa vasten ja niin välttäneet vaaran. Kukkien tavoin tekivät Paavolan nuorukaisetkin myrskyin raivotessa.
Täällä kävelin kaksi tuntia näiden puiden alla: ne ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Niiden lehvistö on niin tuore ja täyteläinen kuin Andalusiassa toukokuussa, ja kaikki puut eroavat meikäläisistä niinkuin päivä yöstä; samoin myöskin hedelmät, kukkaset, kivet ja muutkin esineet.
Niilo valjasti hevosensa, nousi Yrjön kanssa kärryihin ja ajoi Koivistoon. Kuinka hyvin hän muisti tämän tien! Joka puu, joka kivi ja kanto olivat juuri kuin vanhat rakkaat tuttavat, ja kukkaset tien ohessa kallistivat päätään, ikäänkuin tervehtiäkseen. Mutta Koivistossa oli kaikki toisin kuin ennen.
Kukkaset varsinkin ovat ihmeelliset silloin; ne katsovat niin heleinä ja totisina, että on täysi työ estää itseään hyrskähtämästä itkuun, kun ne ovat niin kauniit. Ja metsässä joskus, kun käyskelee äitinsä kädessä, herää joku lintu metsän keskellä laulamaan.
Muistan nuo alpit, nuo syvät, hiljaiset, tuoksuvat laaksot, joissa luonto viettää ikuista sabbattia, näen myös tuon viehättävän puuryhmän ja kukkaset; näen kuutamon lahdella ja tähdet yllä metsän rauhan. Kuulen myös Eolin-harpun sointuvan valittavat sävelet. Onneksi minulle, että voin viedä Stansvikin muistossa mukanani!»
Siinä kahdella päällä ollen, tahtoisiko hän nousta ullakolle Ingrid'in luo, vai olisiko menemättä, juohtui mieleensä yö, jona Thorbjörn kävi Päiväkummulla ja istutti hänelle kukkaset. Pikaisesti riisui hän kengät jaloistaan ja hiipi portaita ylös. Unesta selvitessään ja huomatessaan Synnöven häntä herättelevän, säikähti Ingrid kovin. "Miten hän jaksaa?" kuiskasi Synnöve.
Päivän Sana
Muut Etsivät