Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sitte otti hän pienen paperitötterön ja näytti sen minulle, kauniisti kirjoitettuna seisoi siinä "Rosa Damascena." "Ajatelkaa nyt, että teidän täytyy kirjoittaa nämät sanat neljä sataa kertaa", lausui hän painavasti. "Hyvä, saatte nähdä, sen taidan! Onhan se kukkasen nimi, ja vaikka tuhat kertaa kirjoittaisin 'rosa'-sanan, niin olen aina tuntevinani sen herttaisen tuoksun.
Harras on korkean kukkasen valkea silmä peilisen lammen rannalla sinisen metsän salissa. Hartaampana hymisee Parsifalin sydän, kun hän aukenee morsiamensa ja puolisonsa, Konviramurinsa edessä. Parsifal ja Konviramur ovat kaksi ääntä yhteensulaneena sävelenä. Parsifal ja Konviramur ovat kaksi yhteen katseeseen hukkunutta kukkasen silmää.
Tuskin on kevään aurinko ennättänyt sulattaa kukkasen hankikammiota, kun Vilun-ihanakin on valmis päivän valoa ihantelemaan. Vaan mustasta mullasta sikii kylmässä hangessa kukkanen, yhtä hellä, kuin pilvetön taivas. Lents kiitti. Tohtori meni omaisineen vuorta alaspäin.
Ma kukkasen tuon, ma myöskin, Vilurinteiltä elämän tään, Se jäisestä hangesta puhkes Kevätlämmön kerkeämään. Sen henkeni kaupalla sieltä Ma kallion huipulta hain, Vaikk' kuilujen jäät koki hyytää Mun uljasta intoain. Ota vastaan, aatosten impi, Tää lempeni kukka niin: Sydänjuuriss' on suosion toivo, Joka lehdessä tunnustus siin.
Saada puhella hänen kanssaan oli nyt käynyt ainoaksi halukseni, ja monta kertaa kiertelin päiväkauden pappilan ympärillä ainoastaan saadakseni nähdä häntä edes vilahdukselta vaan. Minä olin silloin kuusitoista vuotias kun hän kerran, kulkiessani pappilan kukkatarhan sivutse, viittasi minua luoksensa ja ojensi minulle pienen kukkasen aidan yli.
Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä teräksille tehtäville, rauoille rakettaville! "Herhiläinen, Hiien lintu, katselevi, kuuntelevi, katseli katon rajasta, alta tuohen tuijotteli rautoja rakettavia, teräksiä tehtäviä.
Joka puu toivoo saavansa antaa sinulle kukkasen." Juho katseli häntä, kun hän kepeänä ja iloisena riensi ruusupensasta toiseen. "Sellainen", ajatteli hän, "on elämäsi oleva, tie ruusujen keskellä, minä yksin olen taakat kantava." Mutta kun Maria tuli pieneen somaan huoneesensa, valtasi hänet keskellä iloa tuska, joka saattoi hänet polville laskeutumaan.
Kukka rannan! Kelle annan Sinut muistoksi? Kell' on huulet samanlaiset, Kasvot, kuin sun, ihanaiset, Ken on kultani? Laine läikkyi, rannan sorti, Ryösti kukkasen, Niin mun mielenikin murti, Jätti murheesen. Hellä rastas! Mieli raskas Multa virvoita! Lausu voinko toista kuulla
Sitten aikoi tyttö taasen nousta ylös, mutta Bodendorff seisoi estäen hänen takanansa. "Oh vielä kerran!" sanoi hän hiljaa ja rukoillen. Hermina soitti saman kappaleen vielä kerran ja Bodendorff nautti sen säveliä kuin kukkasen tuoksua. "Te siis rakastatte soitantoa?" kysyi Hermina sulkiessaan harmonion. "Rakastan! Enkä ole vielä kenenkään kuullut niin soittavan!"
Silkkihimmeässä salissa olisi hivelevän soiton kannattamana liehunut niiden neitojen kanssa, kätensä hoikalla varrella, joka taipui tanssissa, kuin kukkasen varsi kastehelmen alla, silmänsä neidon silmässä, joiden välkähtelyä pitkät ripset salasivat, omassa sydämessä kuin valuvaa kultarihmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät